Lasten valtakunnallisen fyysisen toimintakyvyn Move-mittaukset kertovat karua faktaa: 5. ja 8-luokkalaisten kestävyyskunto laskee laskemistaan – vuodesta toiseen. Perusopetuksen viides- ja kahdeksasluokkalaisten fyysistä toimintakykyä on mitattu Move!-järjestelmän avulla peruskouluissa vuodesta 2016 alkaen.
Syksyllä 2020 tehtyjen mittausten tulokset kertovat, että isolla osalla maamme oppilaista kestävyyskunto on terveyttä ja toimintakykyä mahdollisesti haittaavalla tasolla, ja se voi tuoda vaikeuksia arjesta selviämiseen. Heikkouksia on myös kehon liikkuvuudessa ja hallinnassa.
Loviisassa Move!-mittauksiin osallistui 150 oppilasta 5. luokalta ja 154 oppilasta 8. luokalta. Valtakunnallinen kehityssuunta näkyy myös Loviisassa. Loviisalaisten lasten ja nuorten kestävyyskunto on heikentynyt viime vuosina.
Erityisesti viidesluokkalaisten kestävyyskunto on heikentynyt tasaisesti viiden vuoden ajan. Näyttää huolestuttavasti siltä, että kestävyyskunnon heikentyminen jatkuu edelleen. Jos tilanne on tällä hetkellä huolestuttava, voi vain kuvitella missä kunnossa viidesluokkalaiset ovat 10 vuoden kuluttua, ellei kehityksen suuntaa saada käännettyä.
Koronarajoitusten takia monia myös aiemmin kohtuullisesti liikuntaa harrastaneita nuoria ja vanhempia uhkaa passivoituminen ja liikuntaharrastuksen hiipuminen. Vaarana on harrastustauon venyminen kuukausien mittaiseksi, koska koronatilanteeseen ei ole nähtävissä nopeaa helpotusta.
Move!-mittauksiin osallistuvien ikäryhmien kunnossa on eroja Loviisassa ja ne kasvavat edelleen. Osa lapsista ja nuorista liikkuu sekä harrastaa ja on siitä syystä ikätovereitaan paremmassa kunnossa. Yleensä ne, jotka eivät osallistu ohjattuun harrastetoimintaan, ovat valitettavan usein myös passiivisia arkiliikunnan suhteen.
Fyysisesti passiivinen elämäntapa näkyy nuorissa ja lapsissa väsymyksenä. He eivät myöskään jaksa suorittaa fyysisiä, kestävyyttä, liikkuvuutta tai käsittelytaitoja vaativia tehtäviä arjessa.
UKK-instituutin johtajan tohtori Tommi Vasankarin mukaan liikkuminen on keskeinen lasten ja nuorten kasvua tukeva ja terveyttä edistävä tekijä. Vasankarin viesti on tullut tutuksi, mutta kehitystrendi ei silti näytä muuttuvan. Monet lapset sekä vanhemmat lihoavat lihoamistaan sekä liikkuvat riittämättömästi.
Autoistuminen, älypuhelimet ja tietotekniikka helpottavat kyllä elämää, mutta vähentävät samalla liikkumista. Jos vielä sata vuotta sitten piti saada päivässä noin 8 000 kilokaloria selvitäkseen arjen askareista, niin nykyisin liikuntaa harrastamattomalle riittäisi ehkä parisen tuhatta kilokaloria. Siitä huolimatta monet meistä syövät ja juovat kaloreita yli tarpeen. Herkut maistuvat monille meistä liikuntaa paremmin.
Liikkumattomuus ja liiallinen istuminen on kansanterveydellinen ja -taloudellinen aikapommi. Liikunnan lisääminen on toki yksilön itsensä ja lasten vanhempien vastuulla, mutta myös kouluilla on tärkeä rooli lasten ja nuorten liikunnan lisäämisessä. Samoin erityisesti liikuntaseuroilla. Aikuisten kohdalla myös työyhteisö voi monin tavoin edistää liikunnan lisäämistä sekä torjua näin myös tuki- ja liikuntaelinsairauksia.
Toteamus, että panostukset liikuntaan ovat investointeja tulevaisuuteen sekä kansanterveyteen ja -talouteen saattaa kuulostaa kliseeltä, mutta sen voi kukin itse havaita vertailemalla liikuntaa harrastaneiden ja harrastamattomien ikäihmisten toimintakykyä ja vireystilaa. Hyvä perusta paremmalle toimintakyvylle luodaan jo lapsuus- ja nuoruusvuosien liikunnalla.