Voisiko Elvis olla elossa, jos...?

Elvis edellä. Kaupunginjohtaja Jan D. Oker-Blomin karanneista lampaista ja Elviksen karusta kohtalosta syntyi vilkasta keskustelua. Kuva: Arto Henriksson.

Loviisan Sanomat uutisoi tiistaina Loviisan kaupunginjohtajan Jan D. Oker-Blomin kolmesta lampaasta Elviksestä, Bellasta ja Stellasta, jotka karkasivat moottoritielle Ahvenkoskella. Itä-Uudenmaan poliisi ja pyhtääläisen eläintenhoitajat yrittivät pitkään pyydystää moottoritien kupeessa kirmanneita lampaita ja saivatkin Bellan sekä Stellan kiinni, mutta katraan johtaja Elvis poukkoili pientareella niin villisti, että poliisi joutui sen lopulta ampumaan liikennevahinkojen välttämiseksi. Tapaus ja siitä julkaistu Lovarin video saivat runsaasti huomiota sosiaalisessa mediassa, ja synnyttivät monenlaista pohdintaa muun muassa siitä oliko ampuminen aivan välttämätöntä vai olisiko pyydystämisyrityksiä pitänyt vielä jatkaa. Kärjekkäimmät syyttivät jopa poliisia sydämettömiksi ja eläinvihaajiksi. Yksi jos toinenkin jakoi auliisti neuvoja siitä miten lampaan saa parhaiten kiinni. Kaupunginjohtajan lampaista tuli medialampaita viimeistään siinä vaiheessa, kun Suomen Kuvalehti julkaisi tapauksesta kirjoituksen Mediasekaantuja-palstallaan. Kävin paikalla kuvaamassa useita tunteja kestänyttä lammasjahtia vilkasliikenteisen moottorien meluvallilla. Suomen Kuvalehdessä kuvaillaan, kuinka poliisia pakoilleet lampaat tulivat yllättäen kohti allekirjoittanutta ja päästivät lähes tartuntaetäisyydelle. Kävi mielessä, että sekaantuako toimittajana viranomaisoperaatioon vai ei. Riskinä oli, että Elvis-lammas olisi saattanut riehaantua tarttumisesta ja rynnätä vallilta liikenteen sekaan kohtalokkain seurauksin. En tarttunut, vaan ohjasin lampaat meluvallilta metsän suuntaan. Myöhemmin, kun kävi ilmi, että poliisi oli lopulta päättänyt lopettaa vaikeasti pyydystettävän Elviksen, tuli pohdittua, että olisiko sittenkin pitänyt yrittää tarttua. Keveähköstä lammasseikkailu-jutusta tuli surullisempi uutinen, kun syötäväksi aiottu Elvis menettikin henkensä etuajassa. Tapahtumapaikalla oli ilmeistä, että riski kolmen lampaan ryntäämisestä moottoritielle oli todellinen, vaikka kaksi poliisia oli sitä estämässä.
"Lakiin perustuva ihmisten yleinen auttamisvelvollisuus ajaa silti aina kaiken muun toiminnan edelle."
Kevyehköön mediaeettiseen pohdiskeluun tarttui yllättäen myös Suomen Kuvalehden kolumnisti Pasi Kivioja, joka nosti esille kysymyksen "Pitäisikö toimittajan tai kuvaajan puuttua työtä tehdessään tilanteeseen, jos hän voi toiminnallaan estää ihmisvahinkojen syntymisen? Vai onko toimittajan ja kuvaajan tehtävä hoitaa myös ikävästi päättyvien tapahtumien dokumentointi niihin puuttumatta?" Kysymys on aiheellinen, koska rajanveto ei aina ole yksinkertaista. On päivänselvää, että Suomessa jokaisella onnettomuus- tai palopaikalle osuvalla kansalaisella, myös toimittajalla, on pelastuslakiin perustuva velvollisuus pysähtyä sekä auttaa hädässä olevia ja pyrkiä estämään lisävahinkojen sattuminen aina siihen saakka kunnes paikalle saapuvat pelastajat ottavat tehtävät hoitaakseen. Senkin jälkeen neuvokas kansalainen voi tarvittaessa olla viranomaisten apuna, mikäli viranomaiset sen sallivat. Ahvenkosken Elviksen kohtalo on eettisessä mielessä esimerkki ehkä keveimmästä päästä, mutta vakavampaa eettistä keskustelua toimittajan ja kuvaaja roolista on käyty muun muassa sotareporttereiden ja nälänhätää, väkivaltaa tai luonnonkatastrofeja dokumentoivien toimittajien kohdalla. Lampaansilta Ahvenkoskelta sotarintamille on pitkä, mutta Kivioja kirjoitti 24.8.2014 Suomen Kuvalehdessä osuvasti, että "järjen käyttö ja inhimillisyyden osoittaminen eivät silti ole kiellettyjä ammattijournalisteiltakaan. Jos sotakuvaaja yrittäisi puuttua tilanteisiin ja pelastaa lapsia luotien tieltä, hän ei itse eläisi kovin pitkään." Tapauskohtaisesti jokaisen on kuitenkin syytä pohtia, että eettisesti oikein olla puuttumatta tai auttamatta. Toimittajalle ammatillinen perustelu on Kiviojan mukaan se, että kuvaajan työ on dokumentoida eikä puuttua tilanteisiin, jotta epäkohdat tulisivat yleisön tietoon. Siitä huolimatta lakiin perustuva ihmisten yleinen auttamisvelvollisuus ajaa silti aina kaiken muun toiminnan edelle.

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet