UMK-finaalipaikka on rap- ja metallimusiikkia yhdistelevälle Käärijälle suuri mahdollisuus.
UMK-finalistin ja ennakkosuosikiksi povatun Käärijän eli Jere Pöyhösen, 29, arki on viime aikoina ollut yhtä haipakkaa.
Kaksi vuotta sitten Helsinkiin muuttanut mies on juuri muuttanut Malmilta ”lähelle Vallilaa”.
Oma päivätyö veljen yrityksessä kuvankäsittelijänä on saanut kiireiden takia jäädä.
– Onhan tässä ollut paljon sulateltavaa. Yhtäkkiä joutuu myllyn keskelle ja revitään joka paikkaan, Pöyhönen toteaa.
Pöyhösen kalenteri on viime aikoina täyttynyt haastatteluista ja livetreeneistä.
– Arki on pyörinyt aika lailla tämän ympärillä, mutta en valita. Olen halunnut myös antaa itsestäni, koska tällaista tsäänssiä ei ehkä enää tule. Taotaan nyt kun rauta on kuumaa.
Seuraavien viikkojen aikana tahti kiihtyy entisestään, mitä lähemmäksi helmikuun lopussa pidettävää finaalia mennään.
– Välillä huomaan, että kun menen vaikka ratikkaan, käyn koreografiaa läpi. Tuleva kisa on nyt yksi iso osa elämää.
Jo ennen finaalia oman mausteensa kisaan ovat tuoneet Käärijään kohdistuneet plagiointisyytökset sekä toisen finalistiehdokkaan Portion Boysin naisjäsenen kokema kiusaaminen.
Pöyhönen tyrmää plagiointisyytökset ja sanoo keskustelun tuovan vain lisää mielenkiintoa Cha Cha Chaa -kappaletta kohtaan. Kiusaamiselle asenne on ehdoton ei.
– Kiusaamishomma kosketti itseänikin. Se avasi silmät sille, mitä julkisuus voi pahimmassa tapauksessa olla. Sellaiset ihmiset eivät voi hyvin. Se on karu fakta.
Pöyhönen kertoo itse saaneensa vähän kommenttia ulkonäöstään.
– Niin kauan kuin asiat pysyvät musiikissa, se on mulle fine. Muuten ne eivät ole hauskoja juttuja.
Käärijän tavaramerkeiksi ovat nousseet artistin itsensä ”pottatukaksi” kutsuma hiustyyli sekä keltainen väri paidassa ja kynsilakassa.
Suurelle yleisölle aiemmin liki tuntematon, mutta finaalikappaleellaan yhdeksi ennakkosuosikiksi noussut artisti suhtautuu ennustuksiin tyynesti.
– Totta kai se on asettanut paineita, mutta pidän pään kylmänä ja teen kaiken niin hyvin kuin pystyn.
– Mitkään striimit eivät lopulta kerro, oletko ennakkosuosikki vai et. Muillakin artisteilla on paljon faneja. Paha sanoa olenko edes ennakkosuosikki.
Pöyhösen puheissa perhe ja sen merkitys vilahtelevat usein. Vanhemmat ja pikkuveli asuvat yhä lapsuudenkodissa.
Vaikka suosio on tullut nopeasti ja nousukiito on tällä hetkellä kovaa, miehellä tuntuu olevan jalat tiukasti maassa.
– Loppujen lopuksi tärkeintä elämässä ovat oikeat asiat eli perhe, läheiset ja sellaiset. Musiikki on vain sivutuote. Suosio on pilvilinna, jonka päällä leijuu.
– Artistina haluaisin tuoda jengille ajatusta, että tämä ei ole niin vakavaa, Pöyhönen sanoo ja kiittelee, ettei suosio tullut yhtään tämän aikaisemmin.
– Jos olisin saanut tämän kaiken 18-vuotiaana, olisin ollut kusipää ja mulkku. Kun on tullut ikää ja saanut kokea elämässä ilot ja surut, osaa nauttia tästä oikealla tavalla.
Omaa musiikkia artisti ei halua lähteä määrittelemään tiukasti mihinkään genreen.
– Cha Cha Chaa:ta kutsumme partymetalliksi. Aikaisemmin olemme yhdistelleet paljon eri genrejä ja otamme niistä eri saundeja.
Monissa kappaleissa, kuten Klo 23:ssa, Viulunkielessä ja Välikuolemassa liikutaan kotibileiden ja ravintolan välillä. Meininki on kosteaa. Cha Cha Chaa:ssa virtaa pina colada.
– Itse voin tanssia vaikka selvin päin, mutta Suomi tykkää juhlia ja bilettää. Miksi emme tarjoaisi sitä mitä ihmiset haluavat.
– Toivon, että voitamme kisan. Jos voittoa ei tule, lähdemme urku auki Suomen lavoille pyörimään ja laitetaan uutta musaa pihalle.