Asiantuntija kertoo, että 1600-luvun kolikot voivat olla vain muutaman euron arvoisia. Harvinaisista euroista pulitetaan kuitenkin tuhansia.
Miten käy rahojen keräilyn, kun käteisen rahan käyttö jatkaa laskuaan? Vanhoihin rahoihin erikoistunutta yritystään Jyväskylässä pyörittävän Timo Mäkisen, 41, mukaan mielipiteet jakautuvat alalla.
– Vanhemmat kauppiaat ajattelevat olevansa auringonlaskun alalla ja keräilyn vähenevän. Toisaalta euroon siirtyminen aiheutti markan kaipuun. Voi olla, että keräily myös lisääntyy, Mäkinen miettii.
Mäkinen on harrastanut keräilyä 30 vuotta. Keräilyrahojen kauppaa ja arviointeja tekevä yrittäjä hän on ollut vuodesta 2006. Keräily lähti liikkeelle Mäkisen edesmenneen isoisän vanhoista rahoista.
– Häneltä oli jäänyt joitain Venäjän vallan aikaisia rahoja. Kun ne eivät olleetkaan arvokkaita, aloin ihmetellä miksi.
Rahojen myötä Mäkinen oppi paljon historiasta: sen mitä rahalla on minäkin aikana saanut, miten sen arvo on muuttunut ja miksi sotavuosina oli reikärahoja.
Teini-iässä keräilyyn tuli taukoa mopojen rassaamisen, armeijan ja muiden harrastusten myötä. Mäkinen koki todellisen innostuksen, kun 2000-luvun alkupuolella siirryttiin euroon.
– Silloin vanhojen rahojen kysyntä ja kiinnostus kasvoi oikein kunnolla ja markkojen arvokin nousi. Syntyi ajatus, että tällä voisi tehdä elantoa. Nyt sitten ostan, myyn ja kierrän myös Euroopan messuilla. Vien markkoja maailmalle, Mäkinen naurahtaa.
Mäkinen on työssään huomannut, miten ihmisillä on sitkeitä mielikuvia vanhojen rahojen arvosta.
– Moni ajattelee, että mitä vanhempi raha, sitä arvokkaampi se on. Arvoon vaikuttavat kyllä ikä ja kunto, mutta rahan yleisyydellä ja kuinka paljon sitä on näihin päiviin asti säilynyt, on merkitystä.
Suvuissa kulkeneiden kupariäyrien tai -pennien arvo voi vaihdella huomattavasti. Useimmiten pennipurkeista löytyy kuitenkin massatavaraa. Monet 1600-luvun kuparirahat ovat muutaman euron arvoisia.
Aivan eri arvosta puhutaan, jos purkista löytyy vuoden 1864 penni, jota painettiin 30 000 kappaletta.
– Sellaisen arvo on perunamaalöytönä muutamia satasia ja priimana useita tuhansia euroja.
Jonkinlainen nyrkkisääntö on, että vanhoista rahoista arvokkaita ovat sellaiset, joita on lyöty tai painettu vähän. Näin niitä on myös säilynyt vähän.
– Sota-aikana setelirahat olivat kortilla, joten isoja seteleitä ei ole paljon jäänyt talteen.
Inflaation vaikutus näkyy myös vanhojen rahojen arvossa. Kekkosen koristamalla viisisatasella on ollut suhteessa palkkoihin aikamoinen ostoarvo. Nyt se on vain melkeinpä pala paperia.
Erilaisten juhlarahojen arvo taas ei välttämättä nouse odotetulla tavalla. Mäkisen mukaan maailman ensimmäinen olympiaraha tuli Suomesta. Sitä painettiin vuosina 1951 ja 1952.
Vuoden 1951 rahan arvo on kunnosta riippuen 100–200 euroa. Uudemmasta rahasta maksetaan kiertäneenä noin kymmenen euroa.
Erikoiset eurot voivat olla hyvinkin arvokkaita. Monacon kahden euron juhlaraha, jonka aiheena on Grace Kellyn kuoleman 25. vuosipäivä, on arvoltaan 2 000–3 000 euroa. Se on myös äärimmäisen harvinainen.
Suomen ensimmäisen erikoiseuron eli niin kutsutun risurahan, arvo on kiertäneenä noin 20 euroa. Vuonna 2006 painetusta kahden euron kolikosta, jossa on virheellinen kartta, maksetaan 50 euroa.
– Kannattaa tarkkailla rahapussiin eksyviä euroseteleitä ja -kolikoita. Kolikoiden lyöntivirheet ja painossa sattuneet valmistusvirheet antavat rahoille käyttöarvoa suuremman arvon, Mäkinen muistuttaa.
Erilaiset nousevat ja laskevat trendit näkyvät myös rahojen keräilyssä. Esimerkiksi jalometallien markkinahinnan noustessa kultarahojen kysyntä on kasvanut.
– Kultarahat ovat aina arvokkaita, mutta trendejä harva osaa arvata etukäteen. Ennustaminen on kauppiaallekin vaikeaa.