Kettunen muistetaan myös Teräsleidit-komediaelokuvan kuvaajana.
Lapsena Päivi Kettunen, 44, ei osannut edes ajatella, että sellaista ammattia kuin elokuvaaja on edes olemassa. Mutta tarinoita ja kuvia hän rakasti.
Kun kuvaamataidon tunnilla Jyväskylän Cygnaeus-lukiossa eteen tuli tehtävä, jossa kuvattiin diakuvia ja yhdistettiin kuvat musiikkiin, hän tajusi haluavansa tehdä jotain tuollaista työkseen.
Nyt hän on yksi ensimmäisistä naisjäsenistä Suomen Elokuvaajien Yhdistys F.S.C. ry:ssä ja palkittu useista töistään. Hän on kuvannut neljä pitkää fiktioelokuvaa, viisi dokumenttielokuvaa, kuusi televisiosarjaa ja monia lyhytelokuvia. Kettusen tuoreimpia töitä ovat Teräsleidit-komediaelokuva vuodelta 2020 sekä Virossa ja Suomessa kuvattu Mieheni vaimo -draamasarja, joka on nähtävillä Yle Areenassa. Sarjaa voi seurata myös sunnuntaisin Yle TV1-kanavalla.
Kettunen pitää kahdeksanosaista Mieheni vaimo -sarjaa yhtenä tähän mennessä tärkeimmistä töistään.
– Sarjassa on kahdeksan pitkää osaa. Koska tarinan kaari on pidempi kuin aiemmissa töissä ja kuvauspäiviäkin oli sen vuoksi aiempaa enemmän, saatoin sukeltaa syvälle tarinan maailmaan ja viipyillä siellä, hän sanoo.
Ja viipyilemisestä hän pitää, kun puhutaan kuvaamisesta ja visuaalisesta kerronnasta. Hän haluaa antaa tilaa katsojan ajatuksille ja tunteille.
Hyvä elokuvaus on sellaista, että katsoja ei sitä huomaa.
– Kuvaamisessa on hienoa se, että siinä asioita ei tarvitse sanoa suoraan, vaan voi luoda kokemuksellisia, joskus jopa unenomaisia näkemyksiä.
Kettunen kertoo, että petoksesta ja anteeksiannosta kertovan Mieheni vaimon rauhallinen ja pohdiskeleva kuvaustyyli päätettiin yhdessä sarjan ohjaajan, Inari Niemen kanssa.
– Sarjan aihe on kipeä, ja ihmiset ovat siinä vaikeissa tilanteissa. Päätimme tunnustella kipeyden tunnetta. Tavallaan myös lainaamme katsojan tunteita kuvaamalla päähenkilöitä välillä hartioiden takaa kasvokuvien sijaan. Näin katsoja saa itse mahdollisuuden luoda tunnetilansa tietyissä tilanteissa, hän selittää.
Elokuva- ja sarjatuotannoissa käsikirjoittaja kirjoittaa tarinan, ohjaaja päättää taiteellisista ja tarinankerronnallisista piirteistä ja leikkaaja kasaa tarinan kokonaisuudeksi, mutta myös kuvaajalla ja hänen tekemillään valinnoilla on tärkeä merkitys tarinankerronnassa.
– Tapahtumien tallentaminen on vasta pintataso, Kettunen toteaa.
– Tekstissä pitää toki olla valinnat siitä, mitä kuvataan, mutta kuvaaja voi omilla ratkaisuillaan luoda erilaisia tunnelmia ja maailmoja.
Hän kertoo, että kuvaaja voi esimerkiksi valita, kenen näkökulmasta kamera katsoo, ja tukea tarinaa kuvakerronnan keinoin. Mieheni vaimo -sarjassa Kettunen esimerkiksi piti aluksi päähenkilöt Evelinin ja Katrin useimmiten eri kuvissa. Kun heidän maailmansa alkoivat kohdata ja anteeksiantoprosessi edistyä, heidät nähtiin yhä useammin samassa kuvassa.
Kuvaaja voi myös kertoa asioita valolla.
– Valon dramaturginen vaikutus tunnelmaan ja sisältöön on suuri, mutta katsoja ei siihen todennäköisesti edes kiinnitä huomiota, elokuva tai jakso vain jättää jonkinlaisen tunteen, hän sanoo.
– Usein muutenkin sanotaan, että hyvä elokuvaus on sellaista, että katsoja ei sitä huomaa.
Itse kuvaajan työ ei sen sijaan anna tilaa viipyilylle. Kuvauspäivät ovat hektisiä ja pitkiä, yleensä 10–12 tunnin mittaisia, ja aika on käytettävä tehokkaasti, sillä suuren tuotantokoneiston päivähinta on iso.
– Pitkät päivät kuuluvat työn luonteeseen. Olen tottunut siihen, mutta toki elämää on järjesteltävä kuvausjaksojen ehdoilla eikä se aina ole helppoa, kahden lapsen äiti sanoo.
– Onneksi mieheni ottaa paljon vastuuta lapsista, kun kuvaukset ovat päällä.
Enää kuvaajan ei kuitenkaan tarvitse kantaa niin raskasta kalustoa kuin vielä Kettusen uran alkuaikoina.
– Urani suurin muutos on ollut digitalisoituminen.
Toinen suuri muutos on ollut alan tasa-arvoistuminen. Toisin oli silloin, kun Päivi Kettunen päätti tarttua kameraan.
– Naisia oli supervähän. Sain kuitenkin voimaa niistä harvoista, jotka olivat alalla jo ennen minua. Eikä enää ole korrektia kysyä, kuinka jaksat naisena tätä työtä.