Seurahuone käy taas kalliiksi

Olen seurannut viimeiset puoli vuotta mielenkiinnolla keskustelua Loviisan Seurahuoneen restauroinnista. Olen vuonna 1979 suorittanut restaurointimaalarimestarin kirjan ja siitä seuranneen 40 vuoden aikana olen restauroinut kirkkoja, taloja sekä huonekaluja. Viimeisimpänä kohteena on vuosien 2008-2013 aikana restauroitu ravintola Loviisan Kappeli, johon nälkämaan budjetillakin kului miljoona euroa omaa pankkilainaa, ilman sisäilma- ja kosteusongelmia. Nyt puhumme Suomen vanhimmasta säilyneestä puisesta seurahuoneesta. Vaikka unohtaisimme kaikki poliittiset ja taloudelliset tekijät, niin tärkeintä on rakennuksen säilyminen jälkipolville. Loviisan kaupunki on tilannut Saatsi Arkkitehdit Oy:ltä sisäilmakorjauksen hankesuunnitelman, loppuraportin päivättynä 31.03.2017 sekä Sec Oy:ltä kosteus- ja sisäilmateknisen kuntotutkimuksen ajalta 3.12.2015-23.5.2016. Kaksi eri selvittäjää on todennut Seurahuoneen sisäilman ongelmaiseksi, mutta ilmeisesti kaupungin päättäjillä on parempaa tietoa. Arkkitehdit Saatsi Oy:n raportin kohdassa 4.2 Lähtöaineiston mukaiset riskitekijät todetaan seuraavasti: ” Lähtöaineiston perusteella yhtä selvää sisäilmaston haitallisuutta selittävää tekijää ei ole voitu osoittaa, vaan pieniä, mahdollisesti haitallisesti vaikuttavia tekijöitä on useita ja eri puolilla rakennusta. Ainakin seuraavat riskitekijät on tunnistettavissa:”. Lista on pitkä, huomionarvoisimpana kohtana kosteusvaurioiden aiheuttajina maakosteus. Seuraavassa sanasta sanaan lainaus raportissa:
  • Pohjakerroksen alapohjarakenteen kosteusrasitus on erittäin suuri.
  • Pohjakerroksen lämmittäminen ja todennäköisesti heikko alapohjan eristyskerros sallii lämmön johtumisen alapuoliseen maaperään ja maakosteuden nousun.
  • Osa maanvaraisesta betonilattiarakenteesta on pinnoitettu vesihöyryä läpäisemättömällä lattiapinnoitteella (uiva muovipinnoitettu laatta).
  • Betonin alkalisuus ja maaperäkosteus voivat vaurioittaa lattiapinnoitteita sekä lattiatasoite- ja liimakerroksia.
  • Pohjakerroksen koteloseinärakenteen puuosat vaurioituvat maakosteuden siirtyessä niihin lattiarakenteen kautta.
Ylläolevien perusteellisesti tehtyjen korjausrakentamiseen erikoistuneen arkkitehdin raportin sanavalintojen jälkeen mielestäni on käsittämätöntä, että Loviisan Kaupungin edustajat vetoavat kirjojen aiheuttaneen sisäilmaongelmat (LS 18.1.2019). Edesmennyt Yrjö Meltaus totesi jo viimeisimmän ison korjauksen epäonnistuneen täysin kun kellarin ongelmat sivuutettiin. Saatsi Arkkitehdit Oy:n näkemyksiä tukee Inspertor Sec Oy:n selvitys. Tämän raportin lainaaminen ei onnistu, sillä tekijänoikeusten kohdalla mainintana on, että kopiointi ilman tekijän lupaa on kielletty. Googlesta löytyy molemmat raportit. Restauroijana koen, että nyt kaupunki tuhlaa taas miljoona euroa pintaremonttiin, lakaisemalla ongelmat maton alle. Onko tarkoituksenmukaista silotella pintaa ja todeta parin vuoden päästä rakennuksessa taas sisäilmaongelmia? Helppoja ratkaisuja ei ole, eikä nyt esillä oleva malli tyydytä kuin kaupungin ylimpien päättäjien kunnianhimoa. Kokemuksesta voin sanoa, että miljoonalla eurolla talo ei tule käyttökelpoiseksi. Käyttökuluista puhumattakaan. Vertailukohtaa voi hakea Porvoosta Näsin kartanon ja Taidetehtaan loputtomasta rahareiästä. Seurahuoneen juhlasali on upea, enkä missään nimessä vastusta ravintola-alan yrittäjänä sen käyttämistä juhlasalina. On muistettava, että kaupunkilaisten rahalla ei ole tarkoitus tehdä yritystoimintaa, joka kilpailee omalla riskillä toimivien yrittäjien kanssa. Markkinaehtoiset vuokrat perustuen kiinteistön korjauskustannuksiin takaavat yhdenvertaisuuden. Lisäksi ravintolatoiminnassa täytyy huomioida anniskelulainsäädännön kiemurat. Julkisuudessa olevien suunnitelmien toteutusten jälkeen olemme taas lähtötilanteessa. Miksi kaupunki yrittää saada yksityisiä yrittäjiä mukaan talon ongelmiin? Kuka korvaa heidän sijoitukset kun sisäilmaongelmat palaavat? Kaksi eri selvittäjää on todennut rakennuksen sisäilmaongelmien johtuvan muusta kuin kirjoista. Miljoona euroa budjetoitiin kaupungin rahoja ilman sen suurempaa julkista keskustelua. Jos restauroidaan, niin tehdään se kunnolla – eikä siten että samaa asiaa jauhetaan muutaman vuoden päästä, pari miljoonaa köyhempänä, loviisalaisten rahoista. Airi Kallio, Restaurointimaalarimestari

Etusivulla nyt

Uusimmat:

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat