Viime vuosien tilastot kertovat kymmenien tuhansien ihmisten ylittäneen henkensä uhalla Välimeren päästäkseen Eurooppaan, ja valitettavasti tilastot kertovat myös tuhansien hukkuneen vaarallisen matkan seurauksena.
Nämä pakolaiset olivat lähteneet kohti tuntematonta. He olivat liikkeellä huonoilla aluksilla, liian suurella kuormalla ja puutteellisilla tiedoilla. He vain toivoivat, että edessä on parempi maa.
Sunnuntain kirjeteksti kertoo samanlaisista ihmisistä. Nooa yrittää pelastaa perheensä tulvivan veden keskellä itse kyhätyllä ja ilmeisen ylikuormitetulla aluksella. Abraham puolestaan lähtee Irakista, koukkaa etelä-Turkin ja Syyrian kautta päätyen Palestiinaan.
Heprealaiskirje korostaa, että Abraham oli muukalainen ja asui perheineen teltoissa – aivan kuten nykyiset pakolaiset samoilla seuduilla.
Nooa ja Abraham olivat molemmat liikkeellä, ja heitä yhdisti tapa katsoa tulevaan. Kummallakaan ei ollut tietoa päämäärästä eikä takeita selviytymisestä. Oli vain vaikeasti perusteltavissa oleva usko siihen, että oikeaan suuntaan mennään. Mutta he näkivät! Heillä oli Jumalan lupaus, ja Hänen sanansa on uskovalle sellaista todellisuutta, joka vaikuttaa käytökseen.
Siksi Nooa alkoi rakentaa laivaa kuivalle maalle. Myös Abrahamilla oli merkillinen kyky nähdä uskon silmin ja pitää jo totena sitä, minkä Jumalan sana vasta lupasi. Siksi hän kääri viitaansa helmat, pakkasi telttansa ja häipyi taivaanrantaan.
Elämässä on vaiheita, jolloin ei oikein tiedä, mitä pitäisi tehdä tai mihin suuntaan olisi viisainta edetä. Silloin on hyvä kysellä ja kuunnella Jumalaa. Näissä tilanteissa tarvitsemme luottamusta Jumalaan, turvautumista Hänen huolenpitoonsa ja lupauksiinsa. Kulkekaamme alkaneena vuonna luottavaisesti Jumalan johdatuksessa, Jeesukseen luottaen ja matkalla toisiamme tukien ja auttaen.
Kirjoittaja on Agricolan suomalaisen seurakunnan kirkkoherra