Neljä Ruusua on saavuttanut kuluvana vuonna jo neljänkymmenen vuoden iän. Tämän kunniaksi yhtye kiertää parhaillaan Suomea juhlakiertueen merkeissä.
Muutenkaan yhtye ei ole jäänyt lepäämään laakereillaan, vaan julkaisi alkuvuodesta jo 16. studioalbuminsa 1000X.
Lauantaina juhlakiertue saapui Tampereen Tullikamarin Pakkahuoneelle, jonne oli pakkautunut varsin mukavasti yleisöä jo hyvissä ajoin ennen ilmoitettua alkamisaikaa.
Täsmällisesti yhdeksältä nelikko aloitti poprocktykityksensä lähtien liikkeelle tuoreimman albumin nimikappaleella sekä samalta albumilta löytyvältä kappaleella 80-luvulla. Kupletin juoni olikin alusta asti selvä, sillä yleisö osallistui juhlallisuuksiin äänekkäästi laulaen ja taputtaen alusta saakka. Yhtye ei ole jäänyt seuraavana kuullun kappaleen mukaisesti Popmuseon vitriiniin pölyttymään, vaan on varsin vireä nelikymppinen.
Jäipä jotain odotettavaa 50-vuotisjuhliin.
Neljä Ruusua on toiminut koko olemassaolonsa samassa kokoonpanossa: laulussa Ilkka Alanko, kitarassa Kode Koistinen, bassossa Lade Laakkonen ja rummuissa Kämy Kämäräinen.
Tämä on melko kunnioitettavaa saavutus, kun kuitenkin puhutaan neljästä vuosikymmenestä. Vuodet eivät ole vaikuttaneet nelikon lavakemiaan ja yhtenäisyyteen ainakaan huonontavasti. Yhtye tuntui viihtyvän lavalla toistensa seurassa melkein yhtä paljon kuin yleisö viihtyi keikalla.
Muun muassa hittien Kuka näkee, Elän vain kerran ja Valuva taivas jälkeen Alanko tuumaili yleisölle, että ”elämme vaarallisia aikoja ja veitsen terällä, ankara vuosi takana ja joulu sekä uusi vuosi edessä”. Selviytyäkseen menneistä ja tulevista Alanko tarjoilikin yleisölle ohjenuoraksi olla Seitsemän päivää selvinpäin.
Tämän jälkeen kutsuttiin illan akustiseen osuuteen eturiviin myös rumpali Kämy Kämäräinen, joka totesikin näkymän olevan huomattavasti parempi edessä kuin takana, jossa on saanut katsella samoja takapuolia neljäkymmentä vuotta. Akustisesti sinkoiltiin uudesta vanhaan ja takaisin, kun tuore Muuttolinnut aloitti osuuden vaihtuen 80-lukulaiseen Anarkiaan, jatkuen takaisin 2000-luvulle kappaleen Älä luovuta muodossa ja päättyen 90-luvun alkuun Idänprinsessalla. Alanko vitsaili yhtyeen siirtyneen soundeiltaan ruotsinlaivavaiheeseen. Jos näin on, niin laivoja ja erityisesti risteilyjä kammoavana yksilönä, voisin jopa lähteä laivalle, jos siellä on tällainen meno.
Akustisen osuuden jälkeen iskettiin seuraavaa vaihdetta pykälään, kun räjähtävä 2011 sai vuoron. Aikoinaan melko ankeaa tulevaisuutta ennustanut kappale on tietenkin nykyään vuosilukuna jo menneisyyttä, mutta viime vuosien tapahtumien valossa saattaa hyvinkin ennustaa lähitulevaisuutta. Loppu olikin hittien tulitusta monelta vuosikymmeneltä, kun ilmestyessään vuoden soitetumpia kappaleita radioissa ollut Mustia ruusuja aloitti putken, jatkuen Sähkökitaran ja Sinisen sunnuntain kautta Surutulitukseen. Välillä ehdittiin myös onnitella yleisöstä noin kolmikymppistä Marikaa, jolle syntymäpäivälauluksi soitettiin ei enempää eikä vähempää kuin Juppihippipunkkari.
Setti loppui äänekkääseen yhteislauluun, kun kaksikko kultaiselta 90-luvulta eli Tie ajatuksiin ja Poplaulajan vapaapäivä saivat yleisön intoutumaan tosissaan käyttämään äänijänteitään. Encoreosuus jatkoi 90-luvun hiteillä, kun pienen hengähdystauon jälkeen Sun täytyy mennä aloitti loppukirin. Kappale olisi toki sopinut koko illan viimeiseksi kappaleeksi, koska kaikki kiva loppuu vääjäämättömästi aikanaan ja kaikkien on mentävä. Vielä ei kuitenkaan tarvinnut mennä, sillä loppuun oli säästetty vielä vaikuttava Veri sekä Nuori ikäisekseen, johon voinee jokainen ikäkriisin kanssa kamppaileva samaistua iästä riippumatta.
Neljä Ruusua on uskollisesti kulkenut valitsemaansa tietä 80-luvulta saakka. Kitaravetoinen poprock höystettynä erilaisilla konesoundeilla on luonut nahkansa jo kuusitoista kertaa albumin muodossa kuulostaen edelleen konserteissaan varsin tuoreelta. Pakkahuoneen settilista oli juhlakiertueen teeman mukaisesti kattava läpileikkaus yhtyeen neljästä vuosikymmenestä ja johti erittäin viihdyttävään parituntiseen.
Jos hakee miinuksia, niin itselleni tärkein Neljä ruusua -albumi nuoruudesta on Hyvää Yötä Bangkok, joten siltä olisi kaivannut kappaletta tai paria. Erityisesti, jos olisi soitettu Sukellus ja kulisseista olisi ilmestynyt Neumann laulamaan kertosäettä, niin se olisi ollut jotain ainutlaatuista. Jäipä jotain odotettavaa 50-vuotisjuhliin.
Neljä Ruusua 40-vuotisjuhlakiertue, Tullikamarin Pakkahuone, lauantai 12.11.2022