"Jos viulun soitolla voi pelastaa jotakin,..." – tukikonsertissa häikäissyt Pekka Kuusisto toivoo, ettei kulttuuripotentiaali jää Loviisassa vain tekijöidensä harteille

Loviisan kirkossa on sunnuntaina intensiivinen tunnelma. Sakastin oven takana huippuviulisti Pekka Kuusisto valmistautuu esitykseensä. Kun aika on, viulisti astuu 206-henkisen yleisön eteen.

Ensimmäisenä soiva mielet hiljentävä, herkistävä ruotsalainen kansansävelmä Långdans från sollerön luo meditatiivisen tunnelman. Useampi sulkee silmänsä, yksi ottaa pienen kuulijan kainaloonsa. On vain tämä hetki.

Royal Albert Hall BBC Proms, sinfoniaorkestereita maailmalla,... Suurilla areenoilla arvostusta niittänyt viulisti on keskittynyt. Hänen fokuksensa on illan hengessä, jonka aistii koko kirkossa. Auttamisen halu, yhteinen tahto Loviisan Tanssiopiston tukemiseksi.

Opiston tukijana aktivoitunut Pernajassa asuva Kuusisto halusi ammattitaidollaan antaa panoksensa nuorten harrastamisen ja tanssin taiteen perusopetuksen puolesta Loviisassa.

– Opiston näkymät tämän illan jälkeen lienevät paremmat. Loviisalaiset näyttivät häkellyttävän selkeästi, että tämä on hyvä juttu. Ehkä päättäjät voivat ottaa pienen ajatuksen tästä itselleen.

Viulistin mielestä Loviisalla olisi varaa hyödyntää kulttuurista potentiaaliaan enemmän. Ei pitäisi syntyä illuusiota, että kulttuurin ylläpitäminen olisi vain tekijöidensä varassa.

– Loviisasta sanotaan "en liten kulturstad", mutta ei tämä oikein tällä hetkellä ole. Jos viulun soitolla voi pelastaa jotakin, siihen pitää lähteä. Toisaalta en haluaisi tämän lipsuvan siihen, että päättäjät katsovat, että "nuo voivat hoitaa hommat itse".

Asuntomessut lähestyvät. Viulunsoittaja voi soittaa kirkossa – tai vaikka katolla (toim. huom.), mutta asukkaita houkutellakseen pitää Kuusiston mielestä olla toiminnallisia kiinnikkeitä.

– Harvoja asioita on, joita kaipaa, mitä Loviisassa ei olisi. Tuntuu kuin meillä olisi kollektiivinen alemmuskompleksi Porvoon vieressä. Helsinki levittäytyy itään, Porvoo kallistuu – tämä olisi se hetki Loviisalle olla kiva paikka.

Ohjelmisto koostuu pitkälti Bachista ja polkasta. Kuusisto näyttää viidessä minuutissa laatimansa pitkähkön listan teoksista, joista hän oli poiminut mielestään sopivimmat.

Mestari eläytyy joka solullaan. Viulisti luo äänimaailmaa myös jaloillaan ja viheltäen pitemmän tovin. Kuusiston mielestä viulu soi kirkossa hyvin – silloinkin, kun Bachissa soimaan jäävät soinnut saattaisivat saada teoksen kuulostamaan "tahattomasti turhankin modernilta".

– Täytyy jättää fraasien väliin tarpeeksi tilaa, kun soittaa, hän toteaa hyväntuulisesti.

Illan aikana myös Tomas Takolander puolisoineen sai rytmiä jalan alle ja innostui tanhuamaan pitkin poikittaista käytävää.

Vaikuttavimpana hetkenä koettiin seisoviin aplodeihin päättynyt esitys. Sade ropisee kattoon. Vuoden 1709 Stradivarius soi värejä. Se vie toiseen maailmaan, hetkeen, jossa loistavat kaikki tunteiden värit – aivan kuten tanssissakin. Kuin sateenkaari harmauden keskellä.

Tanssiopiston puolesta varoja kerätään vielä 31. lokakuuta asti nettilahjoituksilla mesenaatti.me-sivustolla. Maanantaina iltapäivään mennessä kasassa oli 5 300 euroa.