Wilhelmiina Kungas on yksi Liikkuvan sairaalan viidestä sairaanhoitajista, joka rientää avuksi, kun hoivakodissa tai kotihoidossa iäkkään luona havaitaan virka-ajan ulkopuolella sairaanhoidollista avuntarvetta. Vuorossa on kerrallaan yksi sairaanhoitaja. LiiSaa on tähän mennessä soitettu avuksi noin 80–100 kertaa kuukaudessa.
Toimitilat ovat Porvoon sairaalassa. Kungas on ollut mukana alusta helmikuusta lähtien. Hän, kuten muutkin "Liisat" ovat olleet ensihoitajia tai saaneet kokemuksensa päivystyksessä.
– Tämä on itsenäistä työtä, joka mahdollistaa päätöksentekoa, jota ei sairaalamaailmassa yleensä hoitajat tee. Ensihoito vastaa todella akuuteista tehtävistä, mutta rajanvetäminen on välillä vaikeaa varsinkin puhelimessa, Kungas sanoo.
Toimialueena hänellä on koko Itä-Uusimaa ja vuoden vaihteesta lukien myös Pukkila ja Myrskylä. Jos keikkamatka on pitkä, vuorossa saattaa ehtiä vain kahteen, kolmeen paikkaan. Hoitajan on myös kirjattava tehty tarkasti ylös jatkohoitoa varten.
Ilta- ja yöaikaan ja viikonloppuisin tarjottavalla lisäavulla vältetään iäkkäiden tarpeeton kuljettaminen päivystykseen, mikä on jo vähentänyt ensihoidon kiirettömien tehtävien määrää – ja ambulansseja on näin voitu nopeammin kohdentaa hälytyksiin muualle kuin hoitopaikkoihin. Virka-aikaan hoivakotien ja kotihoidon pitäisi hoitaa tilanteet omien sairaanhoitajiensa ja vastuulääkäreidensä turvin.
Itä-Uudellamaalla on helmikuun alusta lähtien pilotoitu hanketta, jossa hoitokodit ja kotihoitajat ovat voineet soittaa avuksi Liikkuvan Sairaalan sairaanhoitajan, kun vanhuksella on havaittu sairaanhoidollinen tarve, joka ei kuitenkaan vaadi ensihoidon kiireellisyyttä.
Tällä koetetaan välttää iäkkäiden raskaita ja usein tarpeettomia käyntejä päivystyksessä Porvoon sairaalassa.
Siellä vanhus joutuu odottamaan arviointia jopa tunteja, on raskaita ja ehkä turhia kokeiden ottoa ja hänet saatetaan vielä lopuksi lähettään takaisin hoivapaikkaan, jossa hänellä on jo vuodepaikka.
Runsas seitsemän kuukautta ovat jo osoittaneet, kuinka tarpeellinen iäkkäille kuntalaisille on sairaanhoitajan hoito ja hoidon tarpeen arviointi paikan päällä kotona tai hoivakodissa.
Suurella varusterepulla varustettu kutsuttava sairaanhoitaja on lunastanut paikkansa hoitoketjussa, minkä osoittaa jo yhteydenottojen määrän nousu syyskuussa yli sataan kertaan kuukaudessa. Suuri osa yhteydenotoista ei johda sairaanhoitajan paikalla käyntiin, kun neuvonta puhelimessa auttaa.
Liikkuvasta sairaalasta eli LiiSa-hankkeesta vastaa Porvoon sairaalan palleatiivisen keskuksen ylilääkäri Katariina Borup, ja strategisen hankkeen kehittämispäällikkö on Maarit Bergman.
Bergmanin mukaan tavoitteena on lisätä iäkkäiden sairaanhoidollista päivystysaikaista apua ja välttää epätarkoituksenmukaisia päivystyskäyntejä.
– Tämä on potilaalle parasta, inhimillistä ja nopeinta hoitoa hänen omassa yksikössään.
Sairaanhoitajan voi pyytää paikalle tilanteessa, jossa iäkkäälle tulee akuutisti voinnin muutos. Liisan kutsuja on aina hoitotyön ammattilainen, joita yksi Porvoossa on satoja ihmisiä töissä kaupungin kotihoidossa ja säännöllisen raskaan hoivan piirissä yksityisissä ja kunnallisissa palvelutaloissa.
Palvelujen piirissä on tuhansia iäkkäitä koko Itä-Uudellamaalla.
– Jos on kuumetta, yleistilan laskua, rintakipua tai ahdistusta, niin sen sijaan, että soitetaan ambulanssi, lähihoitaja soittaakin sairaanhoitajan käymään. Tämä on aika hyvää palvelua, jossa hoito viedään sinne missä potilas on, eikä potilasta hoidon luo, Katariina Borup painottaa.
Sairaanhoitaja haastattelee potilaan ja ammattilaisia paikan päällä ja hänellä on mukanaan välineistöä, jolla hän voi tutkia potilaan ja konsultoida lääkäriä. LiiSan sairaanhoitajilla on kaikilla työkokemustausta ensihoidosta tai sairaalan päivystyksestä.
Sairaanhoitaja voi tehdä ison repertuaarin tutkimuksia, verikokeita ja mittauksia, jotka korvaa päivystyskäynnin sairaalassa.
– Hän saa otettu sydänfilmin, voi liimailla haavoja, laittaa nenä–maha-letkuja ja aloittaa lääkehoidon. Omaisilta on tullut kiittävää palautetta, että on saatu kaivattua apua. Potilaista hyvin moni on iäkkäitä kuten 80-90-vuotiaita ja muistisairaita, joten heiltä ei useinkaan tule suoraa palautetta hoitajille. Hoivakodeissa on oltu hirveän kiitollisia, että tämä on turvana päivystysaikana, että on saatu joku paikalle arvioimaan heidän kanssaan tilannetta, Borup jatkaa.
Hyvä palvelu on rajattua. Ylilääkäri Borupin mukaan päivystyskäynnin vaativat jatkossakin määrätyt asiat, kuten lonkkamurtuma tai iso vuotava haava.
– Tässä on kyseessä henkilöitä, jotka on rajattu raskaan tehovalvonnan ulkopuolelle, eivätkä siis saa mitään lisäarvoa erikoissairaanhoidon päivystyksessä asioimisesta, kun samat selvitykset ja tutkimukset voi suorittaa LiiSan toimesta.
Hoidon onnistuminen edellyttää hyvää vuoropuhelua hoivakotien ja kotihoidon ammattilaisten kanssa. Ongelmakohta ovat potilaskohtaiset tiedot, kuten hoitosuunnitelmat, jotka eivät harmillisen usein ole olemassa, ajantasalla tai luettavissa siellä missä pitäisi.
Borupin mukaan kaikilla hoivakodeilla ei ole omaa vastuulääkäriä tai se on hyvin rajallinen.
– Hoitosuunnitelmia alkaa olla aika hyvin ja niitä tehdään koko ajan, mutta kotihoidossa niitä ei vielä kaikille ole tehty. Sen lisäksi tietoja pitäisi päivittää, kun tulee muutoksia esimerkiksi lääkitykseen. Kun tilanne on epäselvä, LiiSa voi konsultoida hoivakodin vastuulääkäriä tai takapäivystäjää, joka Porvoossa on Pihlajalinna ja Loviisassa Terveystalo. Heillä on velvollisuus vastata akuutteihin asioihin tai sitten otetaan yhteyttä kotisairaalan tai päivystyksen lääkäriin, Borup listaa.
Tarvittaessa vanhus siirtyy lähetteellä kotisairaalan hoidettavaksi. Yhteistyö päivystyksen ja ensihoidon kanssa on tiivistä.
Motivaatio on korkealla, että mahdollisimman moni saisi hoidon kohteessa ilman kuljetusta sairaalaan tai vuodepaikkaa siellä. Siitä hyötyvät kaikki. Ensihoito voi keskittyä muihin kuin sote-yksiköiden hälytyksiin ja useampi potilas mahtuu saamaan tarkoituksenmukaista hoitoaa sairaalan vuodepaikoilla.
Pilottihanke päättyy vuoden vaihteessa, mutta sen tulevaisuus on vielä epävarma. HUS etsii miljoonasäästöjä, samaan aikaan on toteutumassa Husin organisatiouudistus ja vuoden taitteessa tulee voimaan hyvinvointialueuudistus.
Projektipäällikön mukaan liikkuvan sairaalan suurimmat kustannukset ovat henkilöstön palkat, ajoneuvot ja varusteet, autonhuollot ja polttoaineet, materiaalit ja tavarahankinnat.
– Hankerahoitus on saatu tälle vuodelle ja kaikesta on pidetty tarkkaa seurantaa, Bergman sanoo.
Kunnissa ollaan yksimielisiä siitä, että inhimillisen ja kustannustehokkaan toiminnan pitää jatkua. Uudellamaalla vastaava sairaanhoitajapalvelu toimii Espoossa, Helsingissä ja Vantaalla. Itä-Uusimaa eroaa niistä siinä, että Liikkuvan sairaalan järjestäjä on HUS, ei kaupunki.
Porvoossa ja Loviisassa oli aiemmin pieni kotisairaala, mutta kaupungeilla ei ollut resursseja kehittää niitä kattavaksi palveluksi koko alueelle siten, että se olisi yhdenvertaista koko alueella. Niinpä Porvoon sairaalaan perustettiin Kotisairaala, jonka yhteydessä Liikkuva sairaala -palvelu toimii.
Uusi toiminta vaatii muutaman vuoden vakiintuakseen, joten Porvoon sairaala muistuttaa alueensa hoitajia LiiSan olemassaolosta. Bergmanin mukaan infokierroksella oli mukana kymmenittäin vastuusairaanhoitajia hoivakodeista.
– Kiinnostus oli suurta, ja heitä pyydettiin infoamaan omaa henkilöstöä. LiiSa pitäisi siis olla hyvin tiedossa, mutta tänä aikana on henkilöstön vaihtuvuus aika kovaa, eikä tätä aina muisteta, Bergman toteaa.
Jatkohoidon toteutuminen on myös seurattavana. Suurin osa potilaista jää hoivakotiin, osa siirtyy takaisin kotihoidon vastuulle, osa jatkaa kotisairaalaan ja osa saa kuljetuksen päivystykseen.
– LiiSan käynneistä noin 10 prosenttia eli 5-13 henkilöä kuukaudessa päätyy arvioinnin jälkeen päivystykseen.