Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

"Kaikista yhteisistä ideoista ja kehittelyistä syntyvät ne timantit, joita päästään jalostamaan esitykseksi asti" – teatteriharrastuksesta opitut taidot ulottuvat elämän eri saroille

Teatteri Soittorasian rehtori Pentti Kinosmaa, 36, aloitti teatteriharrastuksensa 11-vuotiaana Porvoon Teatterissa. Kinosmaa on teatteri-ilmaisun ohjaaja (YAMK) ja taiteen perusopetuksen (TPO) päätoiminen opettaja. Alun perin hänestä piti tulla jotain ihan muuta. 10-vuotiaana “lukkoon lyöty” unelma sai uusia käänteitä teatteriharrastuksen ja lukion myötä.

– 10-vuotiaana päätin, että minusta tulee kokki, joka vaihtui vielä kondiittoriksi. Teatteriharrastuksen myötä tuli aika pian, että "ei, haluan näyttelijäksi". Loppupeleissä unelma muuttui ohjaajaksi Kallion ilmaisutaidon lukiossa, jossa tutustuin siihen, miten ohjaaja itse avittaa prosessia ja yhteishenkeä. Innostuin, että "tämähän onkin hauskaa!" Kinosmaa kuvailee.

Lukion jälkeen Kinosmaa asui reilun vuoden Euroopassa, minkä jälkeen hän aloitti Stadiassa teatteri-ilmaisun ohjaajan opinnot vuonna 2006. Viime kesänä hän opiskeli lisäksi ylemmän amk-tutkinnon koulutukseensa.

– Olin päättänyt, että keskityn kouluun ja sen jälkeen ehdin pohtia kuvioita. Kävi sitten pieni vahinko, että Maijaliisa Dieckmannin kanssa löimme viisaat päämme yhteen ja päätimme 2007 tehdä Fredrika Runebergin juhlavuoden esityksen. Siitä se ajatus sitten lähti ja Teatteri Soittorasia syntyi. Teatteri täytti toukokuussa 15 vuotta. Siitä lähtien lasten ja nuorten kulttuurin lippua on pidetty ahkerasti korkealla Itä-Uudellamaalla.

Porvoolainen Soittorasia laajensi Loviisaan syksyllä, jolloin teatteritaiteen perusopetusta toteutettiin kansalaisopiston kanssa. Nyt TPO jatkuu teatterin omin voimin. Kinosmaa iloitsee, että yhtenäistä ja laadukasta opetusta voidaan tarjota paikasta riippumatta.

– Meno Loviisassa on ollut todella mahtava. 15 innokasta aloitti viime syksynä ja esityksiäkin oli.  Käsitykseni mukaan Loviisan sivistyslautakunta käsittelee opetussuunnitelmamme hyväksymistä, kun heillä kokous tulee.

Kinosmaalle lasten ja nuorten kanssa työskenteleminen antaa paljon.

– He ovat energisiä, aktiivisia ja heillä on paljon sanottavaa. On mahtavaa antaa teatterin kautta ääni kuulluksi. Nähdä se maailmankuva, jonka he tuovat lavalle. Sitä on ilo katsoa vuodesta toiseen opettajan ja ohjaajan näkökulmasta. Toivottavasti itsekin pystyisi säilyttämään sellaisen energisyyden, aidon luottamuksen toisiin, heittäytymisen ja kompromissien taidon. Onneksi meidän teatterimme aikuiset ovat myös luovia hulluja.

Kamerat päälle, kamerat päälle, minä haluan nähdä kaikki ja tulla nähdyksi!

Teatteriin voi tutustua lauantaina LWT-päivillä. Soittorasialaiset “parkkeeraavat itsensä” Loviisan keskustassa torin kupeeseen kello 12–14. Luvassa on ainakin ilmapalloja, opettajia ja oppilaan oppaita. Somesta saa tarkempia koordinaatteja.

Toiminta käynnistyy viikolla 35 maanantaina ja keskiviikkona.

– Kaikki ryhmät toteutetaan niin, että opettaja on ensimmäisillä viikoilla paikalla eikä tarvitse ennakkoilmoittautua, voi vain tulla paikalle.

Tuleva lukuvuosi tehdään yhteistyössä Kino Marilynin kanssa, jossa ryhmien on tarkoitus kokoontua.

– Tämä on hieno yhteinen ponnistus.

Opetusryhmiä on vauvasta vaariin. Perheteatterit ovat 0–100+ -vuotiaille. Perheteatterit hakevat vielä uutukaisena muotoaan niin Loviisassa kuin Porvoossa.

– Koko perheen opetus Loviisassa lavenee ihan pienistä kouluikäisiin. Perhe- ja satuteatterit 3–6 –vuotiaille ovat nyt Seikkailuteattereita. 7–12 -vuotiaat toimivat perusteatteriryhmissä. Aiempaa kokemusta ei tarvita.

Kinosmaa kannustaa mukaan – ja muistuttaa, että kaverin kanssa lähteminen usein lieventää alkujännitystä, kun voi laittaa “yhdessä tuulemaan”.

– Loviisassa korona vei harrastajia eikä heitä saatu palaamaan. Jos yhtään uteliaisuus herää, ei muuta kuin testaamaan. Voi tulla useammankin kerran maksutta testaamaan. Kerrasta ei saa vielä kiinni. Mukaan vaan – se on parasta! hän kiteytttää.

Opetuksessa saa laajalti tuntumaa perinteisestä teatterista soveltavaan teatteriin. Lisäksi on teemaopintoja ja työpajoja.

– TPO antaa loistavan ponnahduslaudan siihen, mitä laji vaatii ja pääsee kokemaan erilaisia juttuja. Teatteria voi harrastaa myös siitä näkökulmasta, että ei halua edes esiintyä. Teatteriharrastus on löytöretki omaan itseensä. Moni mieltää, että teatteri on vain näyttelemistä. Loppujen lopuksi esiintyjinä työkalumme ja instrumenttimme on meidän oma minä eli oma keho ja ajattelu, joka valjastetaan roolihahmon käyttöön.

– Taiteen perusopetuksessa lähtökohtana on se, että opetus on monipuolista, laadukasta ja tasolta toiselle etenevää. Ikähaarukan ollessa suht laaja opettajilla on iso vastuu, että jokaiselle tarjotaan haasteita kunkin kehitysasteen mukaan.

Teatterin tekeminen opettaa esimerkiksi ryhmässä toimimisen taitoja sekä tunne- ja vuorovaikutustaitoja.

– Varsinkin näin koronan jälkeisessä ajassa, kun on totuttu paljon olemaan tietokoneella ja välttelemään kontakteja, tässä tullaan sen oleellisen olemisen äärelle.

– Etäopetuksessa oli itsestään selvää ja lapsetkin halusivat, että "kamerat päälle, kamerat päälle, minä haluan nähdä kaikki ja tulla nähdyksi!" Lajissamme ykkösjuttu on se, että ollaan läsnä ja tehdään yhdessä. Kaikista niistä yhteisistä ideoista ja kehittelyistä syntyvät ne timantit, joita päästään jalostamaan esitykseksi asti, Kinosmaa kuvailee innokkaasti.

– Pedagogina ajattelen, että teatteri on tavallaan se naamio. On helpompi lähteä pohtimaan, mitä naamion ja hahmon takana tapahtuu, kun ei analysoida, kuka minä olen, vaan kuka roolihahmo on. Sitä kautta voidaan tarkastella omaakin tekemistä ja miten ilmaista asioita. Niitä taitoja pystytään teatteriharrastuksesta hyödyntämään moniulotteisesti omaan elämään, kouluun, töihin, harrastuksiin ja perheeseen