Elettiin alkuvuotta 2006, kun Pekka Ruuska ja Pete Eklund saivat idean. Johnny Cashin American Recordings-levyt, jossa sittemmin edesmennyt taiteilija versioi rock- ja pop-hittejä, olivat kova juttu. Kaksikolle tuli mieleen, kuka voisi tehdä vastaavaa Suomessa.
Vesa-Matti Loiri tietenkin. Loiri oli tuossa vaiheessa elämäänsä tiukasti Lapissa, eikä ollut missään tapauksessa halukas tulemaan Helsinkiin tekemään äänitettä. Loiri saattoi olla sitäkin mieltä, että ei hän halua enää tehdä levyjä ylipäätäänkään.
– Sitten tuli idea, että lähdemme äänityskaluston kanssa Lappiin. Nykyäänhän tällainen tapa on hyvin yleinen, siinä vaiheessa harvinaista. Se sopi myös Veskulle, kertoo Julius Mauranen.
Äänittäjäksi lähti helsinkiläinen Mauranen, joka tunnetaan tällä hetkellä alansa kokeneena ammattilaisena. Tuossa vaiheessa hän oli kuitenkin vielä hieman nöösipoika – ainakin, jos vertaa Loiriin.
– Olin jotain 26 vuotta ja mietin monta kertaa, että huh huh, nyt sitä lähdetään äänittämään Vesa-Matti Loiria.
Mauranen ja muusikko Hannu Pikkarainen saapuivat Lappiin, ja huomasivat että Loiria jännitti tilanne vielä enemmän kuin heitä.
– Tuotanto oli hyvin harvinainen, rajattu ja intiimi. Olimme paikallisen apteekkarin huvilalla. Koskaan ei ollut niin hyviä tupakkataukoja kuin sitä levyä tehtäessä, juttu luisti ja tarinaa riitti vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Se oli meidän kolmen hieno, yksityinen muisto.
Pian Mauraselle ja Pikkaraiselle kävi ilmi, että taiteilijalla on erittäin hyvät unenlahjat.
– Vesku kärsi uniapneasta, joka selvisi sitten vähän myöhemmin. Tuotanto kuitenkin meni sillä tavalla, että aina aamulla lähdettiin sinne talolle ja teimme musaa valmiiksi biisi per päivä-pohjalta. Aloimme editoida biisiä ja yhtäkkiä alkoi kuulua kauhea jyrinä. Itse ajattelin, että nyt on maansiirtokone ulkona. Hannu kävi yläkerrassa katsomassa ja siellähän Vesku nukkui niin että talo vaan tärisi, Mauranen nauraa.
Mauranen ja Pikkarainen myös hyödynsivät Loirin erityisominaisuuden.
– Kolmen levyn sarjassa Inari-levyllä kuuluu Veskun kuorsausta. Hannu soitti yhden soolon Dave Lindholmin Mun nimi on nimessun -biisiin ja samalla Vesku kuorsasi siinä vieressä. Kaikki tuli nauhalle.
Loiri oli hyvin eläväinen myös nukkuessaan.
– Vesku näki kertaalleen unta, josta heräsi sellaiseen hihitykseen ja käkätykseen. Hän oli nähnyt isästään unta ja siinä oli kuulemme puinen laivakin, johon oli veistetty flyygelikin. Vesku heräsi siihen ja sitä reaktiota oli todella mahtava seurata. Emme Hannun kanssa täysin tajunneet mistä on kyse, mutta nauroimme reaktiolle antaumuksella, Mauranen kertoo.
Vesa-Matti Loiri opetti Mauraselle myös sitä, millaista on kun vanhan liiton taiteilija juhlii. Työt tehtiin kovalla moraalilla, mutta vapaa-aikana otettiin nuorisotermein sokka irti maestron johdolla.
Mauranen kertoo, että Loiri oli tuossa vaiheessa jo elämää nähnyt ihminen, joka oli kaiken lisäksi noin kolme kertaa äänittäjä Maurasen kokoinen.
– Huvilalla oltiin kuivin suin, iltaisin käytiin rellestämässä. Sanotaanko, että Veskun toleranssi oli hiukan eri luokkaa kuin meikäläisellä. Ensinnäkin hän opetti juomaan minut konjakkia, mikä on vissiin Veskun kanssa työskennelleille tuttua. Aika äkkiä siinä oli nuori mies vähän pyörryksissä.
Ensimmäinen Lappi-trilogian levy myi yli 60 000 kappaletta, joten levyjä tehtiin lopulta siis kolme kappaletta samalla konseptilla. Töminä oli paikoitellen sitä luokkaa, että Maurasen oli pakko keksiä jokin tapa, jolla selviytyä työprosessista.
– Tein lopulta ravintola Kultahipun baarihenkilökunnan kanssa sellaisen diilin, että kun Veskulle ja Hannulle tuodaan kossua, minulle tuodaan vettä. Kun pojille tuotiin konjakkia, minulle tuotiin omenamehua. Oli pakko hypätä Veskun maailmaan, ja siinä otettiin kuppia kunnolla. Aika monena aamuna oli sellainen fiilis, että miten ihmeessä tästä saadaan itsensä työkykyiseksi. Jotenkin aina selvisimme sorvin äärelle, Mauranen nauraa.
Julius Mauranen kertoo olevansa ikuisesti kiitollinen Vesa-Matti Loirille.
– Veskusta jää hienot muistot. Hän oli kova tekemään duunia. Kaikki hänestä on sanottu, mutta suuri ihminen, kertakaikkiaan ja kokonaisvaltaisesti.
Pikkarainen ja Mauranen tekivät Loirin kanssa Lapissa kolme levyä peräkkäisinä vuosina.
– Ne olivat minulle käyntikortti tälle alalle. En tiedä, missä olisin ilman Veskua. Levyt olivat samalla korkeakoulu tekstien käsittelyyn, osallistuin tietysti myös tuotantoon Hannun apuna. Siinä samalla katsoin, miten Vesku otti tekstit haltuun. Opin näkemään tekstit kolmiulotteisena Veskun tulkinnan ja panoksen avulla. Tästä opista olen Veskulle ikuisesti kiitollinen, Mauranen sanoo.
Juttua päivitetty kello 11.47: Levyillä soittava muusikko on Hannu Pikkarainen, ei Hannu Korkeamäki.