Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Sukellusvene UC-57 toi jääkäreitä, sitten se katosi – operaatiota muisteltiin loviisalaisella saarella

Veneretki loistavassa säässä, seurueessa iloisia ihmisiä. Loviisan ulkosaaristossa, Hamnskär-saarella, on helle ja pläkä.

Isot rahtilaivat makaavat redillä, jonottavat varmaan Kotkan Mussaloon. Suursaari näkyy hyvin, sinnekin on vain vähän yli 20 merimailia.

Samaan aikaan kuitenkin jättimäinen USS Intrepid -lentotukialus harjoittelee Hangon edustalla. Chinook-jättihelikopterit sekä pystysuoraan nousevat ja laskevat Osprey-lentokoneet lentelevät edestakaisin pitkin rannikkoa.

Kaikki saa hieman vakavamman sävyn. Tälle saarelle nousi marraskuussa 1917 kahdeksan jääkäriä, saksalaisen sukellusveneen tuomana. ”Vedenalaiseksi” sitä silloin kutsuttiin.

– Tehtävä oli erittäin salainen. Joukon johtaja Woldemar Hägglund ei kertonut muille, millä mennään Suomeen, majuri (evp) Jyri Korhonen kertoo.

Vasta Danzigissa (nyk. Gdansk) selvisi, miten matka tehtäisiin.

– Kielin sukellusvenemuseossakaan eivät aikoinaan tienneet koko operaatiosta, Jääkärisäätiön Parole-lehden päätoimittaja Jukka Knuuti tietää kertoa.

Sukellusveneet olivat uusi ase. Kyseessä oli mahdollisesti ensimmäinen kerta, kun sotilaita tuotiin sotatoiminta-alueelle tällä tavalla.

– Olot olivat kurjat. Siellä paleltiin kosteassa ruumassa. Kerran tartuttiin sukellusveneverkkoonkin, Knuuti kertoo.

Sen aikaiset vedenalaiset kulkivat kuitenkin useimmiten pintakulussa, joten välillä ehkä oli hieman paremmat oltavat viisi vuorokautta kestäneen matkan aikana.

Miehille ei kerrottu millä mennään Suomeen.

Majuri (evp) Jyri Korhonen

Operaatio oli riskialtis. Tulopäivä muuttui, väärinkäsityksen takia vastaanottajat eivät osanneet odottaa venettä jo 17. marraskuuta. UC-57:lta näytettiin valomerkkejä. Vastausta ei näkynyt, joten sukellettiin.

Jääkärit saivat jäähyväispäivällisen. Noustiin pintaan. Nyt valomerkki huomattiin. Ensimmäisinä kannella olivat luotsi Anton Forssell ja Carl von Born Suur-Sarvlahden kartanosta.

UC-57 toi aseita, räjähteitä ja radiolaitteisto – 3,5 tonnia. Lastin vieminen avomereltä kuudella kalastajaveneellä oli haastavaa.

Kyseessä oli erikoisiskuryhmä, jolla oli sabotointitehtävä. Vihollinen oli Venäjä, sisällissota puhkesi myöhemmin.

Veikko Läheniemi Räisälästä oli yksi jääkäreistä, Korhonen kertoo. Hänen isänsä oli 1905 ollut mukana perustamassa Karjalan Kansan Mahti -järjestön, joka toimi keisarikunnan viranomaisia vastaan.

Veikko Läheniemi palasi Kannakselle, räjäytti siellä rautatiesillan, eteni valkoisten pataljoonan komentajaksi – ja kaatui huhtikuussa 1918 Kivennavalla.

Kolme UC-57:n jääkäreistä etenivät kenraaliksi saakka: Einar Vihma, Leo Ekberg ja Woldemar Hägglund – kenraali Gustav Hägglundin isä.

Paikalla Hamnskär-saarella 105-vuotismuistotilaisuudessa oli nyt kukkia laskemassa jääkäri, myöhemmin jääkärikommodori Väinö Miettisen lapsenlapsi Helena Miettinen.

Hänen mukana muistomerkillä oli Kari Jordan, Jääkärisäätiön hallituksen jäsen, ja Porin prikaatin komentaja Vesa Valtonen. Valtonen on myös Jääkäripataljoona 27:n perinneyhdistyksen puheenjohtaja.

Iso kysymysmerkki on UC-57:n kohtalo. Kotimatkalle miehistö sai voita, viinaa, savukkeita ja kärrynpyörän kokoisen juuston.

– UC-57:n luukut olivat niin pieniä, että juusto jouduttiin halkomaan kirveellä, Jukka Knuuti kertoo.

Aamuyöstä 18. marraskuuta kapteeniluutnantti Friedrich Wissmann antoi käskyn. UC-57 lähti ja katosi.

On olemassa silminnäkijähavainto, Suursaaresta, vielä samalta vuorokaudelta. Kansakoulun opettaja Emil Elenius näki sukellusveneen ja kuuli kaksi räjähdystä. Vene suuntasi pohjoiseen, katosi näkyvistä.

Räjähtikö UC-57 laskiessaan miinoja. Vai oliko kyseessä edes sama vene?

– Wissmannin käsky voi ehkä vielä löytyä jostain arkistosta, Vesa Valtonen tuumaa.

– Eiköhän sukellusryhmä Badewanne pystyisi löytämään hylyn, Helena Miettinen sanoo.

Kuuluisa Badewanne löysi tosiaan muutama vuosi sitten saksalaisten ensimmäisessä maailmansodassa käyttämän U-26 -sukellusveneen hylyn, läntiseltä Suomenlahdelta.

UC-57 lienee kuitenkin turvallisuuspoliittisesti hankalassa paikassa, Valtonen sanoo.

– Nyt ei taida onnistua kysyä tällaisesta asiasta. Muutama vuosi sitten olisi ehkä ollut mahdollista.