Suomirockin klassikkoyhtyeisiin kuuluva Hassisen Kone on kesän aikana tehnyt paluukeikkoja yhtyeen 40-vuotisen historian kunniaksi. Yhtye on keikoilla ansiokkaasti esittänyt käytännössä koko levytetyn tuotantonsa sellaisenaan.
Paitsi yhtä kappaletta. Ismo Alangon kirjoittamasta Oikeus on voittanut taas -kappaleesta on kuultu koko teksti lukuunottamatta kursivoitua säkeistöä.
Hän ei kestä ilman naista hän raiskaa vaan
Hänet tuomitaan ja viedään vankilaan
Alla vartijan silmien kiimaisten
Hän rasvaa peräaukkoaan, todetaan
Oikeus on voittanut taas
Yleisradion Paavo Rytsä analysoi kappaleen tekstin napakasti kesällä 2007.
– Laulun ensimmäisessä säkeessä mies varastaa koneen ja joutuu vankilaan ja muuttuu siellä koneeksi eli "oikeus on voittanut taas". Ihmisen tappanut vanki puolestaan muuttuu linnassa ruumiiksi ja oikeus on voittanut taas. Laulussa käsitellään siis oikeusjärjestelmämme moraalia ääriesimerkein.
"Silmä silmästä ja rauha on maas", laulaa nuori Alanko sarkasmi suupielessä. Niinkö tosiaan hyvä olisi? Sitäkin kysymystä pohditaan yhä edelleen.
Säkeistön pois jättäminen on herättänyt kesällä 2022 monenlaisia näkemyksiä. Mediavaikuttaja Emmi Nuorgam huomioi twiitissään asian seuraavanlaisesti.
– Harva asia näköjään on suomalaiselle miehelle yhtä herkkää kuin se, että Hassisen Kone jätti myös Tampereella Oikeus on voittanut taas -kappaleesta seksuaalista väkivaltaa käsittelevän osan pois. Mikäs laulu se sellainen on, jos siinä ei ihan pikkuisen vain r*iskailla.
Tekstejä voi tulkita monin eri tavoin ja taiteilijalla on luonnollisesti oikeus käsitellä omaa tuotantoaan ihan juuri sillä tavalla kuin huvittaa. Kuitenkin mainitun teoksen käsittäminen jonkinlaisena väkivallan ymmärtämisenä, tai peräti hyväksymisenä, vaatii jo hyvin paljon tulkintaa.
Toisaalta Ismo Alanko ei ole asian kanssa aivan yksin. Kun Hassisen Kone julkaisi läpimurtokappaleensa Rappiolla, se käsitettiin yleisesti juomalauluna ja peräti rillumareinä. Vastaanotto järkytti nuorta Alankoa siinä määrin, että yhtye oli soittamatta kappaletta keikoillaan jonkin aikaa. Olennaista on se, että kappale ei missään nimessä promotoi päihteidenkäyttöä, vaan enemmänkin käsittelee lempeän sarkastisesti, jopa hieman parodioiden nuorisoa, joilla on vaikeuksia sopeutua yhteiskuntaan ja löytää paikkaansa.
– Ääooni on kuulemma normaalia parempi. Miksi kouluja pelkään? Olenko muita arempi?
Niinpä. Tuttua juttua niin vuonna 1980 kuin vuonna 2022.
Entäpä sitten syyskuussa Suomeen saapuva Sting? On mielenkiintoista nähdä, havahdutaanko sosiaalisessa mediassa missä vaiheessa miehen suurimman hitin Every Breath You Take tekstiin. Rakkauslauluksi usein tulkitun kappaleen sellaiseksi tulkitseva saattaa pettyä, jos lukee vaikka miehen omia taustoituksia tekstistä: kyse on kontrollista, sairaalloiseksi käyvästä valvomisesta – sanalla sanoen kyttäämisestä.
Kokonaisuuden yksi nerous piilee siinä, että teksti jossa luvataan seurata toista loppuun asti herkeämättä, on verhoiltu gospel-musiikista tuttuun sointu- ja sävelkulkuun. Seuraava taho ei vain välttämättä ole jumala tai korkeampi voima, vaan jostain aivan muunlaisesta voimasta ammentava yksilö.
Tai Roxanne? Tekstin kertoja ihastuu ilotyttöön, ja toivoo kertosäkeessä että tämä laittaisi punaisten lyhtyjen alueella ikkunaan sellaisen valon, joka kertoo siitä että tämä on pysyvästi varattu. Palveluita ei enää saa, vaan Roxanne olisi kuin olisikin ihastunut tekstin kertojamieheen. Kuulijan arvelujen varaan jää, jatkaako Roxanne kuitenkin hamaan tulevaisuuteen ammatissaan vai käykö kuten mies haaveilee.
Sosiaalisen median myötä yleiseen keskusteluun on tullut lentävä lause kun mitään ei saa enää sanoa. Moni on käyttänyt sitä argumenttina siinä vaiheessa, kun omasta suusta on päässyt pahemmanlaatuinen rupisammakko, mutta aiheen piirissä on syytä myös huomioida se, miten paljon asioita suuri yleisö käsittää tänä päivänä väärin. Toki ovat käsittäneet aina, mutta sosiaalinen media tekee kaiken näkyväksi.
Kaikkea saa edelleenkin sanoa, mutta sanomisen merkitykset ja tulkinnat lähtevät pahimmillaan täydellisesti lapasesta.
Esimerkiksi esittävää taidetta käsittelevät keskustelut herättävät enemmän kuin yhden tai kaksi kertaa ajatuksen siitä, olisiko liikaa vaadittu jos kommentoija perehtyisi hieman enemmän kommentoimaansa aiheeseen siitäkin huolimatta, että jokaisella on totta kai oikeus omaan mielipiteeseensä – on se perusteltu tai ei ole.
Entä Ismo Alanko? Yli neljän vuosikymmenen uran jälkeen mies vaikuttaa olevan edelleen elämänsä kunnossa, laulaa hyvin ja fysiikkakin on kestänyt erittäin vaihtelevan elämän läpi silminnähden moitteettomasti. Olisiko hän osannut ajatella joensuulaisena pojankloppina, että tällaistakin keskustelua käydään vielä vuonna 2022? Tai ylipäätään, että laulut elävät ja soivat vielä neljä vuosikymmentä myöhemminkin?
Musiikki elää ja herättää keskustelua. Todennäköisesti vielä meidän jälkeemmekin. Ja niin on hyvä.
