Tullikamarin Tammerfestien perjantaina vaihtoehtorockpitoinen ohjelma tarjosi reipasta meininkiä, mutta myös huolta luontokadosta Von Hertzen Brothersin johdolla
Tullikamarin perjantain aloitti Joensuulähtöinen ja sittemmin Helsinkiläistynyt Luukas Oja. Riemukkaasti esiintynyt yhtye, jonka dynamona toimii Jessica Kräkin ja Iita Ylönen, aloitti urakkansa tänä vuonna ilmestyneen kakkosalbuminsa avauskappaleella Tänään ja vuoden kuluttua. Yhtye on julkaissut kaksi albumia, joista jälkimmäisen tosiaan tänä vuonna. Yhtyeellä vaikuttaisi olevan kitaravetoinen poprock pääaineena sekä punk ja proge sivuaineena.
Nuoren yhtyeen lavaesitys hurmasi hyväntuulisuudella ja vauhdikkuudellaan melko harvalukuisen yleisön Klubin puolelle. Erityisesti Ylönen pyöri väkkäränä ympäri lavaa, joskaan ei muukaan yhtye kauaksi energiatasoista jäänyt. Tunnin setin aikana yhtye muun muassa totesi, että Ei on Ei, tärkeätä asiaa oikeudesta koskemattomuuteen. Välilä taas surtiin ex-heilaa, joka oli karannut Naimisiin, kunnes setti päättyi yhtyeen nimikkokappaleeseen. Tätä olisi voinut kuunnella enemmänkin.
Pakkahuoneen puolella jatkoi Luukas Ojan jälkeen Kouvolasta lähtöisin oleva, alkuvuodesta jo viidennen albuminsa julkaissut, Lasten Hautausmaa. Jos yhtyettä pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, niin ensimmäiseksi mieleeni tulee aistikas. Yhtyeen jäsenillä on vahva punktausta, joka ajoittain myös Lasten Hautausmaan materiaalissa kuuluu, mutta pääasiassa mennään tarinavetoisesti poprock-otteella.
Setin aloitti kolmoslevyn Kraaterijärvi jatkuen Kirjoituspöytämurhaajalla, jonka sanoitukset yhtyeen mukaan ovat saaneet alkunsa kirpputorin ikkunassa olleesta taulusta. Yhtye esitti settinsä melko vähäeleisesti, mutta paikalle saapunutta yleisöä puhuttelevasti. Uudelta Kevät-albumilta kuultiin eniten kappaleita muun muassa Ratapiha, Lumiukko sekä kaikille Salmisille omistettu Pilvipoutaa.
Kristiina Vaaran ja Tuomo Mannosen johdolla kuusikko oli soitannollisesti vahvassa vedossa ja lopetuskappaleena olleen ensilevynsä kappale Susien lauma nousi melkoisiin sfääreihin lopun progenostatuksella Vaaran siemaillessa hillitysti punaviiniä soittajien nostaessa kierroksia loppuun asti. Kerta kaikkiaan lämminhenkinen setti ja voin sanoa, että vuosien varrella Lasten Hautausmaa ei ole koskaan pettänyt, ei tänäänkään.
Klubin puolella oli tänään nuorempien yhtyeiden esiinmarssi, kun toisena esiintyjänä oli Pirkanmaalta ponnistava vaihtoehtometallitrio Stoned Statues. Vastikään ensilevynsä julkaissut kolmikko, hoiti osuutensa hyvällä sykkeellä edeten välillä raskaammin ja välillä groovaavammin.
Tuoreudestaan huolimatta yhtye on jo kerännyt oman fanijoukkonsa, sen verran hyvin edustettuina Klubin yleisöllä oli Stoned Statues paidat päällään. Luulot pois ottaen yhtye aloitti groovaavasti Burning Feathers -kappaleellaan jatkaen raskaammin nimikkokappaleellaan, jonka aikana huomasin pääni väkisin pakottautuvan heilumaan tahdissa.
Laulun hoitaa yhtyeessä påääasiallisesti myös basson kanssa operoiva Jenna Kosunen, kitaristi Markus Hakalan antaessa taustatukea örinäosuuksilla. Rumpali Allu Tanskanen paukutti kannujaan siihen malliin, että kolmannen biisin jälkeen oli pakko pitää luova kamojen korjaustauko, kun rummut eivät pysyneet vauhdissa paikallaan.
Olikin oivallista rauhoittua hetkeksi Amor’s Attack slovarin merkeissä. Melko lailla kokonaisuudessaan yhtye esitti ensialbuminsa, joten seuraavaa levyä odottelemaan sitä pakosti jäi. Sekä Luukas Oja että Stones Statues toivat varmuutta siihen, että nuorissa on sittenkin tulevaisuus. Edelleen nousee perinteisillä soittimilla operoivia yhtyeitä kovalevyartistien rinnalle.
Illan päätti Pakkahuoneen puolella jo kahdeksannen albuminsa keväällä julkaissut Von Hertzen Brothers. Red Alert In The Blue Forest -nimeä kantava albumi ottaa vahvasti kantaa muun muassa luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen puolesta ja luontokatoa vastaan ja muutenkin kantavana teemana on luopuminen. Yhtye muun muassa järjesti levynjulkaisun yhteyteen taidehuutokaupan, jonak tuotolla ostetaan ikimetsää suojeltavaksi yhteistyössä Luonnonperintösäätiön kanssa. Muun muassa Classic Rock Magazine valitsi vastikään albumin ensimmäisen vuosipuolikkaan 40 parhaimman albumin joukkoon.
Setti lähtikin liikkeelle albumin kahdella ensimmäisellä kappaleella, lauluharmonioilla alkavalla rokkaavalla Day of Reckoning:lla sekä progemaisen polveilevalla Blue Forest:lla punaisten varoitusvalojen surratessa ympäri lavaa. Pitkälti tuoreimman albumin materiaaliin tukeutuvassa setissä kuultiin myös paloja yhtyeen aikaisemmasta tuotannosta kuten edellisen levyn mahtipontisen tunteikas Jerusalem ja leikkisä Long Lost Seilor sekä Approach-läpimurtolevyn Disciple of the Sun.
Yhtyeessä vaikuttaa nykyisin veljeskolmikon lisäksi Suomen yksi arvostetuimmista rumpaleista, Kingston Wall -legenda Sami Kuoppamäki sekä muun muassa Turisaksessakin vaikuttanut Robert Engstrand.
Yhtyeen uusimman levyn vaikuttavimmista kohdista on Ukrainan tilanteen vuoksi ikävän ajankohtainen Peace Patrol, jonka loppunostatus on kitara- ja saksofonipornoa parhaasta päästä. Saksofonisoolon levyllä soittaa omasta Utopianisti-yhtyeestään ja muun muassa Haloo Helsingin Ellin sivuprojekti Ellipsin riveistä tuttu multi-instumentalisti Markus Pajakkala. Pakkahuoneen illassa saatiinkin erikoisherkkua, sillä tamperelainen Pajakkala oli yhtyeen mukana soittaen muun muassa kyseisen soolon. Tämä päättikin yhtyeen varsinaisen setin. Rytmikkäiden taputusten saattelemana yhtye kera Pajakkalan täräytti vielä ilmoille New Day Rising -albumin nimikappaleen, jonka myötä ilta oli paketoitu.
Musiikillisesti Tullikamarin perjantai oli menestys, mutta yleisöä oli paikalle saapunut melko vähäisesti. Ratinan pääareenalla samaan aikaan esiintyneellä Apulannalla lienee ollut oma osuutensa asiaan. Tammerfestien lisäksi käynnissä oli myös Uusi Tampere -festivaali, joten yleisö lienee jakautunut useampaan paikkaan. Illan esiintyjät eivät antaneet kuitenkaan tilanteen häiritä, vaan kaikki vetivät rautaiset setit paikalle saapuneelle väelle, onnistunut ilta siis kuitenkin kaiken kaikkiaan.