Pitäisikö apinarokosta olla huolissaan? Tutkija Tuomas Aivelo on "optimistinen, mutta jännittynyt" – Tämä taudista nyt tiedetään

Apinarokko näyttää rantautuneen Suomeenkin. Kysyimme ekologi-evoluutiobiologi Tuomas Aivelolta, pitäisikö tästä nyt olla huolissaan.

– Lyhyellä aikavälillä olen optimistinen, mutta jännittynyt. Tähän mennessä viruksessa ei ole löytynyt toiminnallisia muutoksia, jotka muuttaisivat esimerkiksi viruksen tarttumista tai sen aiheuttamaa tautia. Eli sen pitäisi olla aika helposti hallittavissa. Mutta kuten korona on osoittanut, mitään ei kannata sanoa varmasti, muotoilee Aivelo, joka tutkii muun muassa taudinaiheuttajien leviämistä ja on seurannut apinarokkotilannetta.

Suomen ensimmäinen apinarokkotartunta on hyvin todennäköinen – Näin potilas sai tartunnan

– Tilanne vaikuttaa olevan se, että apinarokko on levinnyt lähinnä seksikontaktiverkostoissa eli ei ole vielä todistusaineistoa, että se leviäisi aiempaa helpommin. Sikäli tilanne näyttää lohdulliselta. Näyttää siltä, että tartunta vaatii läheisen kontaktin ja sikäli varmasti tarttuu suhteellisen heikosti ihmisestä toiseen.

Helsingin yliopiston tutkija uskoo tilannetta helpottavan sen, että tauti on aluksi levinnyt etupäässä miesten välisessä seksissä.

– Tämä on historiallisesti yhteisö, jolla on seksuaaliterveyteen liittyvät asiat hallinnassa. Nyt kun tiedetään, mitä etsitään, tapaukset varmasti löydetään nopeasti.

Britannian terveysvirasto on julkaissut kuvia apinarokosta.

Aivelo korostaa, ettei kyseessä kuitenkaan ole varsinainen seksitauti. Seksin aikana tartunta todennäköisesti leviää siksi, että siinä ollaan läheisessä kosketuksessa. Aivelon mukaan näyttää siltä, että tartunnat ovat tapahtuneet ihokontaktin kautta tai mahdollisesti lakanoiden välityksellä.

Toisaalta tämä tarkoittaa, että esimerkiksi samassa sängyssä nukkuvan puolison riski saada tartunta on Aivelon mukaan varsin suuri.

– Nämä ovat dna-viruksia, jotka kestävät hyvin ympäristössä. Tämä tarkoittaa, että ne voivat pysyä tartuttavina aika pitkään.

Apinarokkoa on esiintynyt ihmisillä 1970-luvulta lähtien Länsi- ja Pohjois-Afrikassa. Taudista ei kuitenkaan tiedetä vielä paljon, koska koko tänä aikana tunnettuja tapauksia on ollut vain noin 10 000.

Tapausten määrä on kuitenkin viime aikoina kasvanut esimerkiksi Kongossa.

– Jos tätä ei hillitä varsinaisella alueella, joilla tartuntoja tapahtuu, tapauksia saattaa alkaa tulla useammin ja useammin niin, että tartuntaketjut koskettavat Suomeakin.

Nyt alkanut epidemia on Tuomas Aivelon mukaan ainutlaatuinen, koska kyseessä on ensimmäinen kerta, kun taudin tiedetään levinneen ihmisestä toiseen Afrikan ulkopuolella.

Aivelo toteaa, että tilanne on herättänyt huolta, koska kymmeniä vuosia on pelätty, että apinarokosta voisi tulla uusi isorokko.

– Jos se kehittyisi helpommin ihmisten välillä tarttuvaksi, siitä tulisi epämiellyttävä uusi tauti ihmisille. Nyt kun näkyy laajoja tartuntaketjuja, joissa se on levinnyt selvästi ihmisten välillä, se herättää huolen.

Sen selvittäminen, tarttuuko apinarokko entistä herkemmin ihmisten välillä, on Aivelon mukaan vaikeaa. Apinarokolle nimittäin antaa osittaisen suojan isorokkorokotus, joka kuului Suomessakin rokotusohjelmaan vuoteen 1980 saakka.

– Sen väestön osuus, jolla ei ole isorokkorokotusta, kasvaa koko ajan. Ei voí tietää, johtuuko tapausten määrän kasvu ennemmin siitä, että sille alttiita on entistä enemmän kuin siitä, että virus olisi muuntunut, Aivelo pohtii.

THL:n mukaan myös aikoinaan rokotuksen saaneiden suoja isorokkoa vastaan on todennäköisesti hiipunut. Isorokko on poistunut rokotusohjelmasta, koska tautia ei enää esiinny koko maailmassa.

– Rokotteita kuitenkin edelleen säilytetään, koska isorokko voisi olla tehokas terroriase. Siksi sitä vastaan on jonkin verran valmiuksia, Aivelo kertoo.

– Brittien ohjeistuksena on se, että apinarokkotapausten lähikontakteille annettaisiin mahdollisimman nopeasti isorokkorokotus, koska se saattaa vähentää oireita vielä altistuksen jälkeenkin.

Edellinen Afrikan ulkopuolinen apinarokkoepidemia oli Yhdysvalloissa vuonna 2003.

Tuolloin tauti ei kuitenkaan levinnyt ihmisiin toisista ihmisistä vaan lemmikeistä. Epidemia sai alkunsa, kun Ghanasta tuotiin maahan apinarokkoa kantaneita jyrsijöitä ja ne olivat lemmikkikauppiaan tiloissa yhdessä preeriakoirien kanssa. Ihmiset saivat tartunnan lemmikikseen hankkimistaan preeriakoirista.

Aivelo huomauttaa, että ihmiset voivat tartuttaa taudin myös moniin lemmikkeihin, etenkin jyrsijöihin. Tämä kannattaa Aivelon mukaan ottaa huomioon, koska lemmikeistä tauti voi päätyä myös luonnoneläimiin, joiden kautta se voi levitä uusiin ihmisiin.

– Apinarokko saattaa sen takia jäädä uusille alueille kotoperäiseksi. Riski on pieni, mutta aito.

Nyt Euroopassakin todetut apinarokkotapaukset vaikuttavat Aivelon mukaan olevan länsiafrikkalaista kantaa, joka oireilee lievemmin kuin pohjoisafrikkalainen.

Vuoden 2003 epidemiassa noin joka kolmas sairastunut tarvitsi sairaalahoitoa, mutta kukaan ei kuollut. WHO:n mukaan kuolleisuus apinarokkoon on ollut 3–6 prosenttia.

Mainos: LähiTapiola Uusimaa

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut