Lauluntekijä: Risto Paananen oli mukana Leevi & The Leavingsin legendaarisimmilla äänitteillä. Loput ryhmästä lähtevät syksyllä kiertueelle.
Myyttien mies, kiistelty ja kiitelty persoona, suvereeni lauluntekijä ja suomalaisuuden tulkki ja ymmärtäjä.
Muun muassa näillä määritelmillä voi kuvailla Gösta Erik Sundqvistia, Leevi and the Leavingsin toiminnan moottoria. Sundqvist syntyi 17. toukokuuta vuonna 1957 Espoossa ja menehtyi äkillisesti samalla paikkakunnalla 16. elokuuta vuonna 2003, vain 46 vuoden iässä.
Helsinkiläinen Risto "Rife" Paananen soitti kaikilla Leevi and the Leavingsin äänitteillä. Paananen oli mukana toiminnassa vuodesta 1978 Sundqvistin kuolemaan, vuoteen 2003 saakka. Hän sanoo, että toukokuun 17. päivänä vanha kaveri tulee aina mieleen.
– Ikävä on.
Leevi and the Leavings ei keikkaillut koskaan, vaikka ryhmälle tarjottiin jopa satojen tuhansien markkojen korvausta yksittäisestä keikasta. Sen sijaan Leavings-yhtye on nähty lavoilla 2010-luvulla.
Paananen sanoo, että keskiviikkona mennään bänditreeneihin. Odotettavissa on loppuvuoden joulukiertue, joka alkaa Lahden Sibeliustalosta 16. marraskuuta. Luvassa on vaihtuvia solisteja: takavuosina ryhmän keulilla on nähty muun muassa Jouni Hynynen, Jarkko Martikainen ja Siiri Nordin.
Gösta Sundqvistiin liittyy monia tarinoita ja yksityiskohtia. Musiikkia seuraavat ovat voineet ihmetellä esimerkiksi sitä, oliko Gösta niin paljon aikaansa edellä että ennusti tulevat maailman musiikkitrendit jo omassa tuotannossaan.
Vuonna 1985 ilmestynyt Rin Tin Tin-kappale toi keskeiseksi bändisoittimeksi mandoliinin: maailmalla sama konsepti löi läpi kuusi vuotta myöhemmin REM-yhtyeen Losing my Religionissa. Vastaavasti Teuvo, Maanteiden kuningas esittelee taustalla samanlaista ja samanhenkistä räkäistä särökomppikitaraa jonka Nirvana toi maailmanmaineeseen vuonna 1991.
– En tiedä, näkikö Gösta asioita edeltä. Rin Tin Tinistä pitää heti sanoa se, että Juha Karastiellä oli mandoliini, jota hän osasi soittaa ja se kuulosti hyvältä. Sitten Juha soitti sitä siihen kappaleeseen enemmänkin, koska se tuli vaan niihin äänityksiin yksinkertaisesti mukaan ja kaikki kävi vaivatta.
Entä Nirvanan ja Teuvon yhteys?
– Jaa-a! Voi olla niin, että Kurt Cobain-vainaata ja Göstaa yhdisti se, että molemmat kuuntelivat todella paljon musiikkia. Göstalla oli ainakin aivan valtava musiikkimaku ja hän poimi vaikutteita sieltä ja täältä: jos jossain oli jotain mitä kuulosti hyvältä, Gösta otti sen omiin tarpeisiinsa, Risto Paananen kertoo.
Leevi and the Leavings lukeutuu suomirockin ikonisiin yhtyeisiin. Paananen sanoo, että tuo asema joskus huvittaakin. Göstaa lukuunottamatta yhtyeen muu ryhmä kävi koko ajan päivätöissä. Tavallisesta yhtyeestä sapluuna erosi siinäkin, ettei bändi keikkaillut koskaan.
– Se maailma jossa me olimme mukana päivittäin oli varmasti äärimmäisen erilaista kuin mitä se olisi ollut, jos olisimme eläneet jotain rokkarin elämää nuo vuodet. Siinä mielessä oli aidosti hämmentävääkin, että hehkutusta tuli sieltä ja täältä.
Gösta ei välttämättä ollut aina täysin tavallisen työläisen arjessa mukana, mutta halusi ymmärtää sitä parhaalla mahdollisella tavalla esimerkiksi radio-ohjelmissaan.
– Joskus hän saattoi soittaa ja kysyä, että onko sellainen asia olemassa kuin nelipisteturvavyö? Hän halusi että käsikirjoituksissa on aina faktat kohdallaan: jos hän ei tiennyt, hän soitti ja kysyi, Paananen muistaa.
Leavings-arki oli ja on toki myös Paanasen muistissa.
– Ilta-Sanomilla oli kysely, että miten hyvin tunnet Leevi & The Leavingsin lyriikat. Sain 13/13, hän nauraa.