Kolmisenkymmentä kiinnostunutta oli saapunut tiistaina Köpbackan pikkukoululle keskustelemaan Haravankylän kosteikkoalueelle suunnitellusta haukitehtaasta eli haukien ja muiden kalojen kutulammikoista.
Hankkeen taustalla olevan Suomen Vapaa-ajankalastajat ry:n hanketyöntekijä Mauri Suojanen esitteli vaihtoehtoisia suunnitelmia hankkeen toteuttamiseksi. Hän piti ykkösvaihtoehtoa realistisimpana.
– Siinä poistettettaisiin maamassoja kaivamalla niin paljon, että saadaan haluttu syvyys noin 40-60 senttiä. Maamassat läjittäisiin alueelle eikä niitä ei vietäisi pois. Alueelle muodostettaisiin useista lammikoista koostuva alue, josta Marbäckenin jokea patoamalla saataisiin läpivirtausalue.
– Poistoaukkona toimisi rautatien vierellä menevä oja, joka toimisi myös kalojen kulkuaukkona mereltä puroa ja ojaa pitkin kosteikolle.
– Padotus tehtäisiin pohjoisesta tulevan ojan itäpuolelle, joilloin saataisiin myös sen ojan vedet ohjattua kosteikon kautta. Puron vedenkorkeus pysyisi samana, Suojanen selvitti.
Suojasen mukaan mietinnässä on, että tehtäsiinkö kaivuu kalliimmin niin sanottuja altapostoistokaivuuna eli kaivamalla maamassoja pintakerrosta poistamatta. Silloin ei hänen mukaansa tarvitsisi odottaa 2-3 vuotta, ennen kuin kasvusto lammikon pohjalla soveltuu kutualustaksi.
Kosteikon kuivuminen pitää pysäyttää ja alue ennallistaa.
Paavo Sistola
Haravankylän lähivirkistysalueen perustaminen sai tukea myös paikallisten asukkaiden puheenvuoroissa. Kjell Holmberg toivoi, että mosaiikkialtaat kaivettaisiin sen verran syviksi, että niihin jäisi talveksi vettä ja se jäätyisi lasten luistinradaksi. – Eli osa poiskaivettavasta maasta pitäisi läjittää siten, ettei mosaiikkialtaiden väleihin muodostu maavalleja.
Porvoonseudun LintuyhdistyksenArto Juvonen toivoi maamassojen poisvientiä, jotta saadaan tasainen kenttä ilman valleja. Juvonen piti patoamista parhaana vaihtoehtona lintujen kannalta ja lajien monimuotoisuuden kannalta hän piti hyvänä, että osa altaista olisi syvempiä, osa matalampia.
– Jo nyt alueella on liian vähän vettä, jotta se toimisi muuttomatkalla oleville kahlaajille levähdysalueena, eli toimenpiteden toteuksella alkaa olla jo kiire.
– Hanke toisi monimuotoisuutta, nyt havaittavissa lajien yksipuolistumista ja ympäristön köyhtymistä, Staffan Weckman totesi.
Loviisan kaupungin ympäristönsuojelutarkastaja Maija Lehtomäki Loviisan kaupungin kertoi voimassa olevasta asemakaavasta, jossa Lillängarnan kosteikkoalueen kohdalla nykyisin on suojelualuemerkintä.
Alueella ei hänen mukaansa saa suorittaa sellaisia toimenpiteitä, kuten kaivamista tai täyttöä, jotka muuttavat alueen luonnetta tai vesiolosuhteita.
Lehtomäki totesi, että kaava on aikansa lapsi ja ymmärtää kyllä, mistä hankkeelle asetetut toiveet kumpuavat, mutta kaavamuutos vie aikaa ja vaatii virallisia kuulemisia.
Yleisön joukosta esitettiin, että olisi helpompi muuttaa suojelualueen määräyksiä ja määrityksiä, kuin muuttaa kaavaa. Määrityksissä voitaisiin sallia alueella ennallistava kaivuu ja täyttö.
Paavo Sistola toivoi, että kaupunki tulisi vastaan ja selvittäisi saadaanko alue ennallistaa nykyisen kaavan puitteissa vai pitääkö kaava uusia. Arto Henriksson
Loviisan Seudun Eränkävijöiden ja kyläyhdistyksen haukihankkeen yhdyshenkilö Paavo Sistola arvioi, että kosteikkosuunnitelmat on otettu myönteisesti vastaan Loviisassa.
– Monet muistavat vielä kosteikon ajalta, jolloin vettä oli paljon, ja alue toimi hyvin kutualueena. Nyt alue on kuivunut maanpinnan nousun ja umpeenkasvun takia, Sistola sanoi.
– Nyt kaupungin pitäisi tulla vastaan, ja selvittää voidaanko aluetta ryhtyä ennallistamaan nykyisen kaavan puitteissa, vai pitääkö kaavaa muuttaa, mikä olisi pitkä ja hankala prosessi, Sistola pohti.
– Nykyinen kaava tehtiin suojelemaan Lillängetin kosteikkoa, mutta nyt se näyttää kaatuvan tarkoitustaan vastaan, jos kuivumista ei päästä torjumaan ja veden määrää lisäämään, Sistola totesi.
2
