Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Galleria Theodor | Ikävänkin muiston voi esittää kauniina – Taiteilija Athanasia Aarniosuo ui 104 järvessä vuoden aikana

Galleria Theodorissa on esillä paljon mustavalkoisia teoksia kolmelta eri taiteilijalta.

Galleria Theodorissa avautui tiistaina kaksi uutta näyttelyä. Kuvataiteilija Athanasía Aarniosuo sekä taiteilijakollektiivi Karhumaa + Skoprpio eivät kumpikaan ole aiemmin käynyt Loviisassa.

– Tämä vaikuttaa oikein viihtyisältä kaupungilta, Vantaalla asuva Aarniosuo kehuu.

Hän tuo tilaan kaksi teoskokonaisuutta, jotka ovat tunnelmaltaan hyvin erilaisia. Silkkiuikku -teoskokonaisuus kuvaa järviä, joissa Aarniosuo ui viime kesänä. Kävellä ja kaatua -teoskokonaisuus taas koostuu visuaalisista runoista. Teoskokonaisuuteen kuuluu viisi kehystettyä työtä ja lattialle tulee lähemmäs 50 vedosta.

– Yleensä näyttelyssä esillä olevien teosten taustalla on paljon tekoja ja ajatuksia, jotka eivät tule mukaan näyttelyyn.

Aarniosuon työskentelytapaan kuuluu muistojen ja menneisyyden läpikäyminen. Hän esimerkiksi viime vuonna ui 104 eri järvessä.

– Sen voi sanallistaa niin, että olin kovin ahdistunut, enkä pystynyt tekemään mitään muuta kuin uimaan. Tai sitten voi sanallistaa, että minä uin ja katso miten kauniita paikkoja. On itsestä kiinni, millaisen version siitä esittää.

Aarniosuo on sitä mieltä, että kaikesta pystyy esittää kauniimman version.

– Olin viime vuonna onnettomuudessa, enkä pystynyt tekemään töitä enkä kauheasti muutakaan ja siksi kävin vain uimassa.

Kaikki teokset ovat viimeisen parin kuukauden aikana tehtyjä.

Gallerian toiselle seinälle ripustetaan käsiteltyjä valokuvavedoksia. Satu Karhumaa on rakentanut ikkunan edustalle installaation ja Niko Skorpio tussiteoksia. Näyttely Vaihe 2 – Muutostiloja on esillä toukokuun loppuun saakka.

Näyttelysarjan kaksi aiempaa osaa, Vaihe 0 – Tyhjä joukko oli esillä Lappeenrannassa ja Vaihe 1 – Elää ja kuolla keskeneräisenä oli esillä Porissa.

– Meidän keskusteluihin liittyy paljon keskustelua. Viime näyttelyssä kokosimme lehtiseen meidän välisiä keskusteluista, Niko Skorpio sanoo.

– Se avaa sitä prosessia ja on taiteilijuuden läpikäyntiä. Olemme samassa työtilassa jatkuvasti. Aluksi pohdimme, mikä on tyhjä ja mikä on teoksen merkitys. Viimeksi pohdimme keskeneräisyyttä, teoksia, jotka eivät koskaan valmistu ja miksi ei. Nyt käsittelemme muutostiloja ja mikä se on, Satu Karhumaa avaa.

Vaikka taiteilijapariskunta jakaa yhteisen työtilan, teokset ovat pääosin heidän omiaan, ei yhteisiä tuotoksia.