Rakkautta talvisaikaan | Talvista romantiikkaa – koskenkyläläisen tilan Ferkku-sonnille toiset emolehmät jäävät kakkoseksi, kun yksi tietty astuu näköpiiriin

Ylämaankarjan lehmät ja sonnit ovat inhimillisiä eläimiä. Ne tuntevat, ihastuvat ja kiintyvät. Engsbo-tilan Ferkku-sonni on pian isä monen lehmän poikaselle, mutta erityisen kiinnostunut vain yhdestä lauman daamista.

”Kun auringon alla puhkeaa onni / Kun lehmänsä löytää muhkea sonni.”

Ferkku-sonni kävelee lumista laidunta pitkin kohti aitausta Engsbo Highlanderin tilalla. Se astelee rauhallisesti aitaukseen, katsastaa ohimennen aitauksen ”tyttöjä” eli emolehmiä. Pian sonni kohtaa Shadow’n. Ilmassa on talviromantiikkaa. Hiljaista tuijottelua, hipsuttelua. Nämä kaksi ovat selvästi ehtineet kaivata toisiaan.

– Tämä on sen tyttökaveri. Ne ovat lähes aina samassa paikassa niin syömässä kuin nukkumassa, tilan emäntä Minna Aro toteaa.

Koskenkyläläisen Engsbon luomutilan ylämaankarjalle koittaa kuukauden parin päästä aika, kun vasikoita taas syntyy.

Lehmät saattavat poikia 15-vuotiaiksi asti ja peräti yhden vasikan vuodessa. – Vasikat meillä on tapana nimetä aakkosjärjestyksessä. Seuraava kierros lähtee B:llä, isäntä Fredric Karlsson kertoo.

Engsbon tilalle ensimmäiset hiehot muuttivat heinäkuussa 2019. 100 hehtaarin alueella asustelee viisi ryhmää, joihin kuuluu yhteensä 60 emolehmää, jälkikasvua ja yksi siitossonni kutakin ryhmää kohti.

Vasikat meillä on tapana nimetä aakkosjärjestyksessä.

Minna Aro

Åsa, Pippi, Chynthia, Annika, April, Aarre,... Kaikilla aitauksen asukeilla on omat nimensä.

– Aluksi ne näyttivät hyvin samanlaisilta keskenään, mutta kyllä ne vuosien saatossa oppii tunnistamaan. Osa tietää ja tunnistaa nimensä todella hyvin. Shadow on laumansa johtaja ja hän ainakin tietää sen varsin hyvin, Aro kertoo.

– Tällä rodulla on vahva laumahierarkia, Karlsson sanoo.

Karvalehmät ja -sonnit ovat lähinnä Aron silmäterinä. Karlsson huolehtii enemmän tilan muusta toiminnasta. Tilalla on lihan suoramyyntiä kuluttajille. Aro on ilmoitellut lihavarauksista tilan Facebook-sivuilla ja lihaa on tarkoitus alkaa myymään myös Loviisan Rekossa.

Aluksi ne näyttivät hyvin samanlaisilta keskenään, mutta kyllä ne vuosien saatossa oppii tunnistamaan.

Minna Aro

Normaali päivä karvalehmien parissa alkaa joka-aamuisella tarkistuskierroksella, jossa katsotaan, tarvitaanko jossain esimerkiksi paaleja. Lehmiä täytyy myös harjailla. Haastatteluhetkellä harjattaviksi pääsevät tuntuvat silmin nähden pitävän siitä.

Ylämaankarjan lehmät ja sonnit eivät ole Engsbon tilan ainoita silmäteriä. Hieman etäällä aitauksesta nukkuu kuusikuukautinen poikavauva lastenvaunuissa. Perheessä on entuudestaan kaksi tytärtä, jotka osallistuvat innokkaasti vasikoiden kesyttämiseen.

– Lehmät synnyttävät itsenäisesti, mutta varmistamme, että vasikka pääsee alkuun ja vahdimme sitä ensimmäiset tunnit. Laumassa on toki ensikertalaisia synnyttäjiä, joita myös vahdimme. Konkarisynnyttäjät pärjäävät jo yksin, Aro toteaa.

Ylämaankarjan sonnit voivat painaa 800:sta tuhanteen kiloon ja lehmät 500–600 kiloa. Esimerkiksi Ferkku-sonni painaa arviolta tonnin. Shadow-tyttökaveri on hieman ”hoikempi”, noin 600 kiloa.

Ferkku on siitossonni ja sille syntyy ensimmäiset jälkeläiset tänä keväänä sen ryhmässä. Ihastuksia sillä on kuitenkin vain yksi. Yhtä se ei saa mielestään ja yksi saa sen huomion.

–  Tämän luokse Ferkku aina palaa. Tämän kanssa se hengaa, Aro hymyilee.

Ihastunut tuijottelu jatkuu. Ferkku on ollut liian kauan reissussa, mutta nyt se on takaisin – Shadow’n luona.

Tekstin alun siteeraus on ote Ilpo Tiihosen runosta Sikojen rakkaus (1992).

Eläimet

Ylämaankarja

Ylämaankarja soveltuu sekä lihantuotantoon että maisemanhoitoon.

Se on muita Suomessa kasvatettavia nautarotuja paremmin sopeutunut epäsuotuisiin sääoloihin ja ympärivuotiseen ulkokasvatukseen.

Ylämaankarjan nauta on luonteeltaan rauhallinen, säyseä ja peloton. Se kiintyy omiin alueisiinsa ja omaan hoitajaansa. Rotu on säilyttänyt monia villille laumaeläimelle ominaisia luonteenpiirteitä.

Rodulle on ominaista vahva laumahierarkia ja -käyttäytyminen.

Ylämaankarjan lehmän äidinvaisto on erittäin voimakas; vasikan syntyessä emo voi olla ylisuojeleva pari ensimmäistä päivää.

Ominaisuuksiltaan ylämaankarja on hidaskasvuinen. Lihasonni on valmis 2-3 vuotiaana.

Hiehon astutusikä riippuu jokaisen yksilön kasvusta, yleensä 2-3 vuotiaana. Vastineeksi ylämaankarjan emo on kuitenkin pitkäikäinen: se voi tuottaa vasikan joka vuosi keskimäärin 15 vuoden ajan.

Rodun kasvatus tarvitsee luontaisesti väljyyttä kaikkina vuodenaikoina.

Eläimet eivät välttämättä ruokaile tai makaa samassa paikassa. Laumasta riippuen ne voivat olla hyvin hajallaan, koska alempiarvoiset yrittävät välttää ylempiarvoisia.

Eläinten elopainot ovat lehmillä 500-600 kiloa ja sonneilla noin 800–900 kiloa.

Lähde: www.highlandcattle.fi

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut