Psykiatrinen hoito on mahdollista aloittaa nopeammin ja vähäisemmin arviointikäynnein, jos nykyisen oirekeskeisen psykiatrisen arvioinnin tukena käytetään potilaskeskeisiä menetelmiä.
Näin arvioi Päijät-Soten osastonylilääkäri Enikö Savander väitöstutkimuksessaan.
– Nykypsykiatria korostaa oirekeskeistä diagnostiikkaa ja ihminen yksilöllisine tarpeineen jää varjoon.
Lisäksi Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymä Päijät-Sote tiedottaa, että Savander tarkasteli väitöstyössään psykiatrista arviointia ja haastattelua potilaskeskeisestä näkökulmasta.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin potilaskeskeiseen arviointiin soveltuvaa dialogista sekvenssianalyysia (DSA).
Kyseinen DSA-menetelmä on jo alan keskuudessa tunnettu, ja Savanderin tutkimuksessakin sen käyttömahdollisuudet nousevat esille.
Ihminen yksilöllisine tarpeineen jää varjoon.
Enikö Savander
Väitöstutkimuksessa DSA-menetelmää käyttävää arviointia verrattiin tavanomaiseen oirekeskeiseen arviointiin, Päijät-Sote tiedottaa.
— Nykyinen tavanomainen oirekeskeinen psykiatrinen diagnostiikka ei ota kantaa siihen, mistä psyykkiset oireet ja ongelmat aiheutuvat potilaalle yksilönä.
– DSA-menetelmässä taas pyritään jo ensimmäisillä tapaamisilla tunnistamaan potilaan psykologisia, toistuvia toimintamalleja, jotka voivat ylläpitää hänen oireitaan, Savander kertoo Päijät-Soten tiedotteessa.
Väitöstutkimuksensa perusteella Savander arvioi, että DSA-menetelmä voi tarkentaa ja täydentää diagnostista arviointimenettelyä.
DSA-menetelmän avulla voidaan saavuttaa potilaan ja työntekijän yhteisymmärrys hoitosuunnitelmasta.
Tiedotteessa kerrotaan myös, että väitöstutkimuksen perusteella DSA-menetelmän avulla on myös mahdollista aloittaa hoito nopeammin kuin tavanomaisen psykiatrisen arvioprosessin jälkeen.
Tutkimuksessa verrattiin kahta 40 hengen ryhmää. Ryhmien välillä ei lähtötilanteessa ollut eroja, tiedotteessa kerrotaan.
Arvioinnin jälkeen DSA-menetelmällä arvioidussa ryhmässä potilaan ja työntekijän käsitykset olivat kohtalaisen yhteneväiset hoidon tavoitteesta, tehtävistä ja hoitoon sitoutuneisuudesta.
Tavanomaisesti arvioidussa ryhmässä käsitykset olivat yhteneväiset vain arvioissa hoitoon sitoutuneisuudesta ja siinäkin vain jonkin verran.
DSA-ryhmässä arviointijakso oli myös lyhyempi ja käyntien määrä vähäisempi kuin vertailuryhmässä.
Molemmissa ryhmissä potilailla oli tarve puhua omakohtaisista kokemuksistaan, mutta potilaskeskeisessä, DSA-menetelmää käyttäneessä psykiatrisessa arvioinnissa he saivat sille enemmän tilaa ja saattoivat osallistua haastatteluun aktiivisemmin.
— Tarvitaan lisää tutkimuksia selvittämään, voidaanko psykiatriassa saada aikaan parempaa halvemmalla, jos palautetaan oireiden sijaan ihminen kiinnostuksen kohteeksi, Savander toteaa Päijät-Soten tiedotteessa.
DSA on teorialähtöinen mikroanalyyttinen menetelmä, jonka tutkimuskohteena ovat ilmaisut.
Eli menetelmässä tarkastellaan puhutun kielen lisäksi tarkasti myös sitä, mitä ihmiset ilmaisevat ”rivien välissä” tai "kehon kielellä".
Enikö Savander on yleislääketieteen ja psykiatrian erikoislääkäri. Hän toimii osastonylilääkärinä kliinisessä työssä Päijät-Soten psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa.
Lääketieteen lisensiaatin, Savanderin, väitöskirja tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnan luvalla perjantaina 28.1.
Vastaväittäjänä on professori Markku Timonen Oulun yliopistosta.