”Tunne oli hyvin vahva” – Mari Tikkasen unelma löytyi uudelta alalta

Työ: Ison muutoksen tekeminen pelotti aluksi, mutta se kannatti. Mari Tikkanen vaihtoi ensin sihteerin työt kätten töihin. Sittemmin myös uusi koti löytyi Lapinjärveltä.

Mari Tikkanen, 47, oli saanut tarpeekseen kerrostaloelämästä Vantaalla ja teki täydellisen suunnan muutoksen 2020. Haaveena oli löytää 100-vuotias hirsitalo – ja sellainenhan löytyi Lapinjärveltä Lindkosken kylältä. Verhoilijamestarilla ei ole ehtinyt olla tylsää uudessa miljöössä, sillä verstasta saneerataan piharakennukseen, joka on vuodelta 1923 peräisin oleva sikala.

– Olen aina ollut kiinnostunut kaikesta vanhasta ja kulahtaneesta, Tikkanen naureskelee.

Ensimmäiseltä koulutukseltaan Tikkanen on hotelli- ja ravintolaesimies (nykyinen restonomi).

– Kun ravintola-alan hommat eivät enää kiinnostaneet, toimin erilaisissa sihteerin tehtävissä pähkäillen, mitähän sitä elämällään oikein tekisi.

Nykyinen lapinjärveläinen aloitti harrastuksena 2000-luvun alussa kansalaisopiston verhoilukurssin ja tajusi nopeasti löytäneensä oman juttunsa.

– Tunne oli hyvin vahva eli siitä alkoi määrätietoinen matka kohti verhoilijan ammattia.

Toimelias Tikkanen suoritti töiden ohella verhoilijan perustutkinnon iltaopiskeluna 2006–2009 silloisessa Helsingin Tekniikan alan ammattioppilaitoksessa (nyk. Stadin ammattiopisto).

Vuosien varrella verhoilualan ammattitutkinto eli kisällitutkinto jäi naiselta tekemättä ja hän meni suoraan suorittamaan erikoisammattitutkintoa eli mestaritutkintoa 2018–2019 TTS:lle Rajamäelle. Hyväksytyn näyttötyön jälkeen Tikkanen valmistui verhoilijamestariksi 2019.

– Näyttötilaisuus on henkisesti ja fyysisesti rankka. Viidessä työpäivässä eli 40 tunnissa pitää ehtiä tehdä iso ja vaativa tuoli tietyin erikoistekniikoin näyttötutkintomestarien tarkkaillessa hiljaa vieressä. Viikon päätteeksi on arviointi ja työ joko hyväksytään tai hylätään, hän kertoo.

Työpaikkoja verhoilualalla on vain vähän.

– Oman yrityksen perustaminen oli oikeastaan ainoa vaihtoehto, vaikka se pelottavalta tuntuikin enkä kokenut itseäni yhtään yrittäjähenkiseksi tyypiksi.

Boheemiksi taiteilijaluonteeksi itseään kuvaileva Tikkanen harmittelee yrittäjäpolulla byrokratian kätten töiltä viemää aikaa. Silti hän kokee elävänsä unelmaansa, kuten yrityksen nimi "Unelma" jo kertoo.

– Unelman perustin opiskelun loppuvaiheilla syksyllä 2008. Alkuvuodesta 2010 irtisanouduin palkkatyöstäni ja jäin päätoimiseksi yrittäjäksi.

Verhoilijaa mietitytti aluksi, häviävätkö työt muuton myötä.

– Maantieteellinen sijainti, väestörakenne ja alueen asumismuodot vaikuttavat töiden määrään ja laatuun. Esimerkiksi vaikkapa Loviisa vanhoine taloineen ja toisaalta vantaalainen kaupunkialue tarjoavat erityylisiä töitä keskenään.

Tikkanen on tehnyt pääosin yksityishenkilöiden kalusteita, mutta myös kampaamon erikoistuoleja, ravintolakalusteita ja pääministerin virka-asuntoon Kesärantaan Aallon tuoleja.

– Nyt juuri on meneillään urani suurin työ eli valtava julkishallinnon projekti Espooseen, josta ei voi vielä ihan kaikkea julkisesti paljastaa.

Puuhanainen työstää sekä uutta että vanhaa.

– Yhdellä viikolla täysremontissa voi olla 1800-luvun kustavilaissohva ja vieressä päällystystä odottavat 2010-luvun ruokailutuolit. Niiden perään voi tulla esimerkiksi 50-luvun vintagetuoli, sitten tehdään nykysohvaan pieni kasvojenkohotus osaverhoilulla ja ommellaan purjeveneeseen tai kesämökin vuodesohvaan uudet patjanpäälliset.

Antiikkihuonekalujen ja nykykalusteiden verhoilu eroavat toisistaan kuin yö ja päivä.

– Suurin ero on materiaaleissa ja niiden myötä työtavoissa eli siten myös työajassa ja -hinnassa. Perinteiset kalusteet ovat aidoista luonnonmateriaaleista, usein jopa rungoista lähtien käsin valmistettuja yksilöitä ja ne verhoillaan edelleen hyvin pitkälti 1800-luvulta lähtöisin olevien materiaalien ja metodien mukaan, Tikkanen kertoo.

Nykyhuonekalujen laatuerot ovat usein rajuja.

– Hinta on paras indikaattori laadusta, kestävyydestä ja ekologisesta elinkaaresta tai niiden puutteesta. Hieman arvokkaampi kaluste kestää pitkään ja on kannattavaa verhoiluttaakin, kun taas halpatuotantokalusteiden elinkaari on hyvin lyhyt.

Haastavimmaksi yrittäjä kokee arkisen ajanhallinnan ja itsensä johtamisen. Palkitsevinta taas ovat konkreettiset itse tehdyt muutokset ja asiakkaiden reaktiot.

– On aina yhtä ihanaa lähettää jokin raatona sisään tullut kaluste takaisin kotiin ryhdikkäänä uudessa kukoistuksessaan ja valmiina palvelemaan taas vuosikymmeniä.

Toimelias verhoilija kokee työllään olevan myös laajempaa merkitystä.

– Isommassa mittakaavassa parasta on tietysti koko työn tärkeä merkitys eli kiertotalouden ydin; vanhaa kunnostamalla tehdään paljon hyvää ja siten vähennetään tätä kammottavaa kertakäyttökulttuuria ja jätekuormaa.

Tikkanen toivoo, että ”älä osta uutta, korjauta vanhaa” -ohje toteutuisi yhä monipuolisemmin niin verhoilussa kuin monella muullakin alalla.

– Sillä on arvokas työllistämisvaikutus ja se takaa suomalaisen käsityön jatkuvuuden.

Verhoilijamestari

Mari Tikkanen

47-vuotias Lapinjärvelle kotiutunut verhoilijamestari

ensimmäiseltä koulutukseltaan restonomi

Suomen Arkkitehtiliiton taloussihteeri vuosina 2003-2009

2006-2009 verhoilijan perustutkinto

valmistui verhoilijamestariksi 2019

perusti oman yrityksensä, verhoomo Unelman vuonna 2008

Suomen Verhoilijamestarien Liiton varapj.

Helsingin Verhoilijamestarit ry.n pj

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut