Yksinasuvilla ei ole juuri politiikassa edunvalvojia, vaikka he ovat monella tapaa muita haavoittuvammassa asemassa. Heitä on jo 1,25 miljoonaa, mutta silti heidät ohitetaan päätöksenteossa, todetaan Kalevi Sorsa -säätiön uudessa julkaisussa.
Raportissa pureudutaan yksinasumisen vaikutuksiin hyvinvoinnin, toimeentulon ja koronakriisin näkökulmista. Yksinasuminen on lisääntynyt koko 2000-luvun ajan Suomessa.
Kalevi Sorsa -säätiön toiminnanjohtaja Mikko Lievonen ja säätiössä hankevastaavana toiminut Maija Mattila haluavat raportillaan herättää päättäjät ottamaan kantaa yksinasuvien tilanteeseen. Heidän asemastaan kun ei juuri politiikassa puhuta.
Tiedotteessa kerrotaan, että yksinasuvat ohitetaan usein päätöksenteossa. Sen sijaan perheiden, opiskelijoiden tai eläkeläisten asemaa edistetään kohdennetuilla toimilla ja etuuksilla.
Yksinasuvat esiin! Miten huomioida yksinasuvat politiikassa” -raportti muistuttaa, että yksinasuvat ovat moninainen ryhmä. Siihen kuuluu monenlaisia ihmisiä erilaisissa elämäntilanteissa. Yksinasuminen ei itsessään ole merkki huono-osaisuudesta.
Tilastojen mukaan yksinasumiseen liittyy kuitenkin monia riskitekijöitä.
– Yksinasuvat ovat keskimäärin muita pienituloisempia ja köyhempiä. Esimerkiksi perustoimeentulotukea saavista kotitalouksista 75 prosenttia on yhden hengen kotitalouksia, Mattila toteaa tiedotteessa.
Yksinasuvilla työikäisillä miehillä on kolme kertaa enemmän kuolleisuutta ja vakavaa masennusta parisuhteessa eläviin verrattuna. Naisilla vastaavat luvut ovat kaksinkertaiset.
Koronapandemia on ollut tiedotteen mukaan erityisen hankalaa aikaa yksinasuville, koska kokoontumisrajoitukset ovat vähentäneet mahdollisuuksia kohdata muita.
Tiedotteessa nostetaan esiin työasunto- ja kotitalousvähennyksen ehdot. Ne ovat suotuisammat parisuhteessa eläville kuin yksinasuville.
Raportti suosittelee asuntopoliittisia toimia, hyvinvointipalveluiden kehittämistä yksinasuvien tarpeisiin ja parlamentaarista komiteaa yksinasuvien aseman kohentamiseksi.
– Yksinasuminen ei ole aiheena vahvasti politisoitunut, joten puolueiden parlamentaariselle yhteistyölle olisi hyvät edellytykset, Lievonen toteaa.