Viisikymmentä vuotta kunnallispolitiikkaa–Pekka Puranen on istunut aitiopaikalla ja nähnyt nousuja sekä laskuja

Pekka Puranen, 75, istuu Kuutostien varren kahviossa. Ikkunasta avautuu syksyinen näkymä Lapinjärvelle.

Viime tammikuussa tuli täyteen yhtäjaksoisesti viisikymmentä vuotta kunnallispolitiikkaa.

Se on varmasti eräänlainen ennätys jopa Suomen mittakaavassa. Kesällä kuntavaalien jälkeen oli myös lopullisen pisteen paikka, pesti keskusvaalilautakunnassa päättyi.

– Sanoin, ettei minua saa valita edes varajäseneksi.

Puranen sanoo, että hinkua takaisin ei enää ole. Nyt on muiden vuoro, mutta hän seuraa aktiivisesti mitä kunnassa tapahtuu. Ehkä tämä haastattelu onkin eräänlainen demarivaikuttajan tilinpäätös.

Puranen aloitti kuntalaisten edusmiehenä nuorena miehenä.

Tuli yrityksiä ja työpaikkoja.

Pekka Puranen

– Tulin mukaan tammikuussa 1971 ja olin silloin nuori, 25-vuotias.

Hallinto-organisaatio oli ohut ja kapea.

– Oikeastaan silloin ei ollut kuin koulu- ja sosiaalitoimi sekä kunnan tekninen puoli.

Kunnalla oli paljon työntekijöitä, kun rakennettiin paljon. Purasen mukaan kunnan kulta-ajat sattuvat tietyllä tapaa 1970–1980-luvuille.

Erityisesti mieleen on jäänyt 1970-luku.

– Silloin keskityttiin elinkeinoelämän kehittämiseen. Tuli yrityksiä ja työpaikkoja. Siinä onnistuttiin hyvin. Jopa syrjäkyliltä pikkutilojen emännät pääsivät töihin.

Henki oli optimistinen ja tulevaisuus näytti valoisalta.

– Kaikki meni eteenpäin. Mölnlycke oli suurin työllistäjä. Se työllisti parhaimmillaan 150 henkilöä. Ja kun kunnan ulkopuolelta tuli työntekijöitä niin rakennettiin rivitaloja.

1980-luku oli Purasen mielestä vieläkin parempaa aikaa.

– Ehkä se on ollut Suomen historian paras vuosikymmen, ainakin näin maaseudulla. Silloin oli työtä, mentiin eteenpäin. Kunnan talous kehittyi myönteisesti, kun kunta sai verotuloja.

Puranen sanoo, että alamäki alkoi 1980-luvun lopussa, kun lainaa jaettiin ja kulutusjuhlat käynnistyivät.

– Kukaan ei ajatellut, että lainat lankeavat joskus maksuun.

Alkoi valtakunnallinen konkurssiaalto.

– Meillä Lapinjärvellä se ei sillä tavalla iskenyt heti, vaan 1990-luvun alussa. Silloin Neuvostoliitto romahti ja Mölnlycke supisti tuotantoaan.

Yritys oli siihen saakka kunnan suurin työnantaja.

Helsingin Sanomat kertoi uutisessaan supistuksista ja irtisanomisista lokakuussa 1991. Tuolloin työntekijämääräksi ilmoitettiin 120 henkilöä.

– Se oli meille todella kova isku. Siitä lähti kunnan talous menemään pikkuhiljaa alaspäin ja muitakin yrityksiä lopetti.

Samalla kertaa käynnistyivät kunnan säästöt ja supistukset ja velka kasvoi.

– Silloin joutui tekemään kielteisiä päätöksiä. Kuntakonsernin velka on ollut siitä lähtien meille taakka niskassa.

Tällä vuosituhannella niukkuus on jatkunut. Viime vuodet ovat harmittaneet kunnalliskonkaria.

– Olen surullinen ja pettynyt siihen, että kunta ajautui kriisikunnaksi. Monta vuotta oli näkyvissä erilaisia taloudellisia ongelmia, mutta niitä ei otettu riittävän vakavasti.

Hän sanoo, että onneksi kävi tuuri ja kuntien valtionosuudet nousivat voimakkaasti koronavirus-epidemian vuoksi.

Puranen on pahoillaan myös siitä, että lypsävää lehmää eli Kymenlaakson Sähkön osakkeita jouduttiin myymään.

– Onneksi kunta saatiin nostettua jaloilleen. Uskon, että nykyiset päättäjät saivat sellaisen opetuksen, että he ajattelevat realistisesti.

Mainos: LähiTapiola Uusimaa

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut