60-vuotias: ”Portinvartijasta on tullut sisäänheittäjä” – mediamaailma on muuttunut pitkin harppauksin Arto Henrikssonin päätoimittajakaudella

Päätoimittaja Arto Henriksson uskoo, että paperilehden merkitys pienenee edelleen ja painopiste siirtyy yhä enemmän verkkopalveluihin. Auli Henriksson
Eija Kosonen

Eija Kosonen

Kun Arto Henriksson otti Loviisan Sanomien päätoimittajien pestin vuonna 1997, hän ajatteli sen kestävän enintään viisi vuotta.

– Arvio meni pieleen, sillä ensi kesänä tulee täyteen jo 25 vuotta, perjantaina 60 vuotta täyttävä Henriksson naurahtaa.

Mediamaailma on näinä vuosina muuttunut valtavasti. Nopeinta se on ollut viimeisten 10 – 15 vuoden aikana, jolloin sosiaalisen median merkitys ja mahti ovat kasvaneet Henrikssonin mielestä jo lähes hallitsemattomiksi.

– Kun vielä 2000-luvun alussa paikallislehden toimitus oli paikallisen julkisuuden portinvartijana, on rooli muuttunut enemmänkin sisäänheittäjän tehtäväksi, Henriksson toteaa.

– Juttuja linkitetään Facebookiin ja sosiaalisen median muille sivuille, jotta sieltä saadaan lukijoita lehden verkkosivuille.

Loviisan Sanomien Facebook-ryhmä on seudun suurin lähes 10 000 jäsenellään.

Kirjan työnimenä on ”Pikkukaupungin pimeä puoli”.

– Kun sinne linkittää Lovarin juttuja, tulee lehden verkkosivuille yleensä aina vähintään muutamia tuhansia kävijöitä. Samoin tulipalo- tai onnettomuusuutisen linkittäminen Tilannehuoneen sivuille tuo sekin aina joitakin tuhansia kävijöitä.

Henriksson kertoo olleensa lähes koko ikänsä ”lovarilainen”.

– Ensimmäisen kerran pääsin Lovarin lehtikuvaan 5-vuotiaana, kun lausuin leikkikouluryhmän kanssa runoja Virkailijakerholla Valkolammella.

Ensimmäisen mielipidekirjoituksensa hän kirjoitti 16-vuotiaana Valkon nuorten nimissä. Kirjoituksessa ihmeteltiin sitä, ettei Valkon nuorille ole mitään järjestettyä toimintaa ja että ”illat alkavat olla kylmiä istua Sistolan kaupan rappusilla”.

– Yllätyin lehtikirjoituksen tehosta. Melko pian Loviisan seurakunnasta otettiin yhteyttä, ja värvättiin pitämään nuorisokerhoa Valkon kirkon seurakuntakodissa.

Paikallislehden tekeminen isossa pörssiyhtiössä pitää sisällään sekä hyviä että vähemmän hyviä puolia.

Kirjoittelu jatkui Lovarin avustajana ja poiki myös kesätoimittajan paikan.

Sittemmin Henriksson teki juttuja freelancerina kotkalaisessa Etelä-Suomi-lehdessä ja myöhemmin Ilta-Sanomissa.

Eräällä Ilta-Sanomien juttukeikalla Henriksson sai skuupin, joka käänsi hänen työuransa sattumalta 13 vuodeksi.

– Haastattelin Loviisan voimalan johtajan tehtävistä Imatran Voiman pääkonttoriin tuotantojohtajaksi ylennettyä Anders Palmgrenia. Tein Ilta-Sanomiin aukeaman jutun, jonka otsikko oli ”IVOssa tiedetään: Loviisa saa neuvostovoimalan”. Jutussa Loviisan kaupunginjohtaja Sigurd Slätis iloitsi uutisesta. Tshernobylin onnettomuus kuitenkin laittoi ydinvoiman lisärakentamisen jäihin vuosikymmeniksi.

Monien vaiheiden seurauksena Henriksson sai IVOn johdolta tarjouksen tulla yhtiöön tiedottajaksi. Työ jatkui 13 vuotta.

Vuonna 1997 laivanvarustaja Veli Nordströmin Container Finance osti Loviisan Sanomien osakkeet Einiön perheeltä.

– Samana keväänä Tauno Einiö kertoi jättävänsä päätoimittaja-toimitusjohtajan tehtävät ja ehdottaneensa Veli Nordströmille minua seuraajakseen.

Henriksson kertoo harkinneensa asiaa pitkään ja päätyi lopulta hyväksymään tarjouksen. Hän myös osti runsaan kolmanneksen Lovarin osakkeista.

Seuraava iso käänne Lovarin historiassa tapahtui vuonna 2012, kun KSF Media Ab osti Loviisan Sanomat.

– En aluksi halunnut myydä. Tiiviit neuvottelut kestivät lähes kaksi vuotta. Ostajaehdokkaita oli kaksi: KSF Media ja Lehtiyhtymä. Lopulta sopimus syntyi, Henriksson muistelee.

Yhteiselo sujui aluksi hyvin, mutta myöhemmin Östra Nyland-lehden lakkauttamisen jälkeen Lovari jäi eräänlaiseksi orpolapseksi ruotsinkieliseen sisältöön keskittyneeseen mediayhtiöön.

KSF Media halusikin eroon ainoasta suomenkielisestä lehdestään. Mediatalo Keskisuomalainen osti Lovarin keväällä 2019.

– Siirtyminen pörssiyhtiö Keskisuomalaiseen oli Lovarille iso muutos, joka on osin vielä vaiheessa. Paikallislehden tekeminen isossa pörssiyhtiössä pitää sisällään sekä hyviä että vähemmän hyviä puolia, Henriksson pohtii.

Perjantaina 17.9. 60 vuotta täyttävä Henriksson aikoo jäädä pois Lovarin päätoimittajan tehtävästä ensi vuonna, viimeistään kun täyttää 61.

– Eläkeläiseksi en silti aio ryhtyä. Jatkan yrittäjänä juttujen tekemistä, striimauksia ja videotuotantoa, jotka ovat olleet mielitöitäni pitkään. Kysyntää niille tuntuu riittävän.

Hän jatkaa, että ”liikkuva kuva” on ollut yksi rakkaimmista harrastuksista.

– Lovarissa aloitimme livelähetykset verkkosivuille ensimmäisenä paikallislehtenä ja ensimmäisten sanomalehtien joukossa Suomessa.

Mielessä on päätoimittajauran jälkeen myös jonkinlaisten muistelmien kirjoittaminen sekä kirja Lovarin ajoilta.

– Kirjan työnimenä on ”Pikkukaupungin pimeä puoli”. Siinä tärkeässä osassa ovat kirjoitukset, jotka eivät ole päätyneet lehteen, vaan mappiin ”X-files”.

Henriksson juhlii merkkipäiväänsä perhepiirissä.

– Toivottavasti läksiäiset voidaan järjestää vapaammissa oloissa ensi vuonna.

Kommentoi

Uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.