Kooste: Veden saartamaksi jääneellä Sairaalasaarella on värikäs ja dramaattinen historia

Loviisan ja Pyhtään rajalla Kymijoessa on saari, jossa on 1900-luvun alun yhden merkittävimmän rakennushankkeen jykevät graniittiset rauniot. Kaksi sairaala-alueen rakennusta siirrettiin ja pystytettiin uudelleen Loviisan keskustaan.

Komeassa sairaalarakennuksessa oli erilaisia myöhäisjugendiin viittaavia yksityiskohtia. Mm. katon muoto, ikkunoiden ruutujako sekä komea graniittinen kivijalka olivat hyvin tunnusomaisia julkisiin rakennuksiin erikoistuneen Lindbergin suunnittelutyölle. Arkitekten-lehti

Maria Paassola

Kun tutkii tarkemmin Kymijoen karttaa, tulee pian Strömforsin ruukin jälkeen vastaan mystiseltä kuulostava Sairaalasaari. Harva tietää saareen suunnitellun huippumodernin sairaalan rakentamiseen liittyviä yksityiskohtia, sekä lähes valmiin sairaalaan hylkäämiseen johtanutta tapahtumasarjaa. Tai, että on mahdollisesti vieraillut yhdessä sairaalan rakennuksista Loviisan keskustassa. Tervetuloa aikamatkalle Augusta-sairaalaan.

Totuus on joskus taruakin ihmeellisempää. Keskellä Kymijoen Ahvenkosken haaraa nukkuvat ruususen unta yhden 1900-luvun alun Pyhtään merkittävimmän rakennushankkeen rauniot.

Tässä jutussa kerrotaan tarkemmin lopulta tyhjilleen jääneen sairaalan rakentamisesta, sekä siihen kuuluneiden rakennusten myöhemmistä vaiheista mm. Kansalliskirjaston lehtileikkeiden, Elinkeinoelämän Keskusarkiston Stockfors-aineiston, Kansallisbiografian sekä aikalaiskertomusten kautta.

Viime vuosisadan alussa merkittävä osa Pyhtään pinta-alasta kuului Suur-Ahvenkosken kartanolle. Kartanoa isännöi varatuomari ja tullihallituksen pääjohtaja paroni Bernhard Indrenius yhdessä Augustine-rouvansa kanssa. 1910-luvulle tultaessa yli 40-vuotias pariskunta oli vailla omaa jälkikasvua, mikä lienee ollut yhtenä vaikuttimena tehdä merkittävä lahjoitus seudulle.

Pyhtäältä ja Ruotsinpyhtäältä oli huomattavan pitkä, yli kahden peninkulman matka sairaalahoitoon Loviisaan ja Kotkaan. Hevosvetoisella kyydillä matkaan kului jopa 2-4 tuntia. Niinpä Östra Nyland uutisoi vuoden 1915 tammikuussa suuresta hyväntekeväisyyshankkeesta, jonka tuloksena kartanon maille rakentuisi kaikki nykyaikaiset vaatimukset täyttävä 20-paikkainen sairaala.

Hankkeen keulakuvana toimisi vapaaherratar Augustine, joka lahjoittaisi valmiin ja täysin varustellun sairaalan Pyhtään kunnan asukkaille. Sairaalan kustannukset kunnalle jäisivät pieniksi, sillä lisäksi pariskunta sitoutui vuosittain tukemaan sairaalan toimintaa sovitulla rahasummalla.

Sairaalan kellarikerros oli kokonaan komeaa graniittia.

Rakennuspaikaksi valikoitui kaunis havupuiden reunustamana Kymijoen rannan niemeke vain noin kilometrin päästä kartanon päärakennuksesta. Arkkitehti kehui rakennuspaikkaa paitsi kauniiksi myös hygieeniseksi. Sairaalan lähinaapurina oli Nestori Kuuskosken torppa omenatarhoineen.

Sairaala-aluetta suunnittelemaan palkattiin Suomen ensimmäinen yliarkkitehti, yleisten rakennusten ylihallituksessa sekä Uudenmaan ensimmäisenä lääninarkkitehtinakin työskennellyt Hugo Lindberg. Arkkitehdin tähän päivään asti säästynyttä kädenjälkeä voi ihailla mm. Vilppulan ja Keravan vankila-alueilla sekä Helsingissä osoitteissa Yrjönkatu 7 ja Huvilakatu 7.

Arkkitehdin toimen lisäksi Lindberg oli aktiivisesti mukana politiikassa sekä liike-elämässä. Yhdessä mm. Axel Tigerstedtin kanssa hän oli 1800-luvun lopulla perustamassa Finska Täljstens -yritystä eli nykyistä Tulikiveä.

Lindbergin tutkimukset graniitin käytöstä rakennusaineena mm. Skotlannissa ja Saksassa toimivat tietopohjana vuosisadan vaihteen luonnonkiviarkkitehtuurille, ja Lindberg vaikuttikin merkittävästi suomalaisen jugendin syntyyn.

Lindberg suunnitteli vapaaherrattaren mukaan nimettyä Augusta-sairaalan kokonaisuutta professorien Schauman ja Granberg valvonnassa. Toukokuussa 1916 ilmestyneessä Arkitekten-lehdessä oli tarkka kuvaus rakennuksista, jotka olivat artikkelin mukaan saavuttaneet harjakorkeuden jo vuoden 1915 aikana.

Harva tietää huippumodernin sairaalahankkeen historiaa.

Sairaalarakennuksen 1.- eli kellarikerros oli kokonaan komeaa graniittia. Siellä sijaitsivat mm. lääkärin vastaanottotilat odotushuoneineen, apteekki, laboratorio ja henkilökunnan asuintiloja. 2.- eli pääkerrokseen oli sijoitettu varsinaiset sairaalatoiminnot: 7-vuoteinen miestenosasto ja 5-paikkainen naistenosasto.

Osastojen väliin jäivät mm. leikkaussali sterilointihuoneineen, kanslia sekä sairaanhoitajien tiloja. 3. kerrokseen Lindberg oli sijoittanut 8-paikkaisen osaston toipilaille. Myöhemmin kokonaisuuteen oli tarkoitus rakentaa myös erillinen synnytysosasto sairaalan itäpuolelle.

Vuonna 1915 ensimmäisen maailmasodan jo pauhatessa maailmalla yliarkkitehti Hugo Lindbergin suunnittelemat sairaala sekä sen viereen rakennetut lääkärin virka-asunto ja talous- ja asuinrakennus olivat saavuttaneet harjakorkeutensa. Tätä merkkipaalua juhlittiin näyttävästi, ja muutenkin sairaalaprojektin nimikaima Augustine Indrenius vieraili taajaan tarkkailemassa projektin etenemistä.

1910-luvulle osui monenlaista Suomeenkin vaikuttanut kuohuntaa: ensimmäinen. maailmansota, Venäjän vallankumous, itsenäistyminen ja sisällissota.

Sota-aikana Suomessa oli pulaa elintarvikkeista ja muista materiaaleista. Vallankumouksen jälkeen Augustinen Pietarissa kodittomiksi jääneitä sukulaisia saapui Ahvenkoskelle, ja vapaaherratar otti vastuulleen mm. heidän Pariisiin muuttamisesta aiheutuneet kustannukset.

Jostain syystä lähes valmista projektia ei koskaan viety loppuun asti.

Vuoden 1918 tapahtumat näkyivät myös Suur-Ahvenkosken kartanolla. Kartano oli pitkään miehitettynä satojen punaisten toimesta, jotka pitivät sitä tukikohtanaan ja huoltopisteenään rintaman muodostuessa Kymijoen vanhan rajasillan molemmin puolin sairaalan rakennustyömaan vieressä sijaitsevan Kirmusaaren ja Ruotsinpyhtään välillä. Tällöin kartano ja sen irtaimisto kärsivät mittavia vahinkoja. Kartanon tuleva isäntä vangittiin, ja hänet oltiin siirtämässä Kouvolan veripelloille, kun hän onnistui pakenemaan kartanon kuskin Henrik Kuuskosken avulla Loviisaan.

Kouvolan veripelto Korialla oli punaisten oikeudenkäyttökeskus, missä lähteiden mukaan teloitettiin sodan aikana 125 henkilöä. Aivan sodan loppuvaiheessa siellä teloitettiin myös Vehkalahden rovasti Taube, jonka edeltäjänä samassa virassa oli toiminut Bernhard Indreniuksen isoisä Emmanuel Indrenius. Punapäälliköt kaappasivat myös Pyhtään Höyryveneyhtiö Oy:n, jossa Bernhard Indrenius oli merkittävänä osakkaana, Elvi-aluksen, jolla he pakenivat Pietariin.

Dramaattiset tapahtumat eittämättä tulehduttivat Indreniuksen ja ympäröivän yhteisön välejä, mutta viimeinen niitti rakennushankkeelle tuli kuitenkin helatorstaina 1920, kun vapaaherra Bernhard Indrenius kuoli pitkäaikaiseen sairauteen vain 51 vuoden iässä. Loviisan Sanomissa muisteltiin hiljattain hopeahääpäivää Augustinensa kanssa viettänyttä vapaaherraa herttaiseksi, sydämelliseksi ja vaatimattomaksi. Toki näin tulikin seutukunnan merkkimiestä muistaa. Bernhardia jäivät suremaan vaimon lisäksi äiti ja sisaret.

Lokakuuhun 1920 päivätyssä kauppakirjassa Stockfors-niminen pyhtääläinen yritys ostaa leskirouvalta maa- ja vesiomistuksia Kymijoesta. Yritystä kiinnostivat varmastikin ensisijaisesti alueen vesivoiman tuomat liiketoimintamahdollisuudet, ja oletettavasti osana näitä kauppoja siirtyi myös Augusta-sairaalan omistus Stockforsille.

Syyskuussa 1921 uutisoitiin alueen lehdissä sairaalakysymyksen tiimoilta järjestetystä tapaamisesta. Stockfors oli ystävällisesti luvannut lahjoittaa tuolloin n. 1 000 000 mk:n arvoisen sairaalan Pyhtään ja Ruotsinpyhtään kuntien asukkaille sekä Stockforsin ja Strömforsin tehtaiden työntekijöille sillä ehdolla, että nämä neljä osapuolta sitoutuvat yhdessä viimeistelemään sairaalan käyttökuntoon sekä jatkossa ylläpitämään sitä, ja että Stockforsin työntekijöille olisi varattu vapaapaikkoja sairaalasta. Lisäksi Augusta lupautui lahjoittamaan sairaalalle vielä ylimääräiset 100 000 mk vastineeksi siitä, että sairaalassa olisi varattuna kaksi vapaapaikkaa myös kartanon työväelle.

U skomattomasta historiasta muistuttaa ainoastaan komea graniitti kivijalka.

Suur-Ahvenkosken kartanolla pidetyssä kokouksessa olivat läsnä kaikki muut osapuolet paitsi Strömforsin tehtaan edustajat. Puuttuvalle työlle lupasi Stockforsin edustaja E. Forsell hankkia kustannusarvion, jonka jälkeen kokoonnuttaisiin uudelleen. Lehtiartikkelien perusteella Pyhtään ja Ruotsinpyhtään kunnat tarjoutuivat kumpikin vielä keväällä 1923 maksamaan kustannusarvion mukaan 5 000 mk sairaalan kuntoonpanoa varten. Jostain syystä lähes valmista projektia ei koskaan kuitenkaan viety loppuun asti.

Samoihin aikoihin lähiseutujen kunnat olivat rakennuttamassa uutta kulkutautisairaalaa, mutta arkistojen perusteella sen sijaintipaikaksi on koko vuosia kestäneen hajanaisen hankkeen aikana ollut Loviisan keskusta, mm. Storskrapiksen tilan päärakennus, ei suinkaan Pyhtään Augusta-sairaala, kuten joissain lähteissä on esitetty.

Jutussa eletään nyt vuotta 1924, jolloin sairaalaprojektin rahoitus on rauennut, ja sairaala ei koskaan tule palvelemaan alueen asukkaita. Stockforsilla mietitään kuumeisesti, mitä tehdä vesialueita koskevan kaupan mukana tulleille vastavalmistuneille rakennuksille.

Stockforsin kiinteistöomaisuudesta tuolloin vastannut konsuli Oskar Baumgartner on samaan aikaan muuttamassa Kuopiosta takaisin Loviisaan, ja ihastuttuaan lääkärintaloon hän päättää siirrättää sen omaksi ja poikansa Jonaksen kodiksi Loviisan keskustaan nykyiseen osoitteeseen Puistokatu 3.

Talo oli alusta alkaen varustettu nykyaikaisilla mukavuuksilla, kuten keskuslämmityksellä, ja kesällä 1924 Loviisan Sanomissa haettiin miehiä ulkotöihin, kun pihapiiriin rakennettiin talli niin hevoskärryille kuin autollekin. Vuosikymmeniä talo oli vielä valkoinen arkkitehti Lindbergin alkuperäisen suunnitelman mukaan.

Rahoitus on rauennut ja sairaala ei koskaan tule palvelemaan alueen asukkaita .

Tammikuussa 1936 koko rakennus oli kuitenkin tuhoutua, kun talon pohjoispäässä keittiössä ja tarjoiluhuoneessa riehui tuntemattomasta syystä syttynyt tulipalo. Loviisan Sanomissa uutisoitiin tuolloin, että pahaksi onnekseen paloauto vielä kolaroi silloisen Vuorikadun ja Kuningattarenkadun kulmassa Shellin bensiiniauton kanssa, mikä hidasti pelastustöitä.

Tulipalon jälkeen Jonaksen vaimo Nancy suunnitteli palosta kärsineeseen osaan pieniä muutoksia, mutta pääpiirteittään talo on säilynyt alkuperäisessä asussaan.

Vuosien saatossa nykyisin Villa Baumgartner -nimellä tunnetussa entisessä lääkärin virkatalon yhdessä huoneessa on toiminut myös mm. Sammon vakuutuskonttori ja Tanskan konsulaatti, mikä selittää pihassa liehuneen Tanskan lipun. Nykyään talossa asuu Jonaksen pojanpoika Peter Baumgartner Pia-vaimoineen.

Yhteisurakkana Villa Baumgartnerin kanssa Loviisaan keskustaan siirrettiin myös talous- ja asuinrakennus, jonka Lindberg muokkasi siirron yhteydessä yhden perheen kodiksi. Talo tunnetaan nykyisin nimellä Villa Augusta, ja se sijaitsee osoitteessa Karlskronabulevardi 2 (tuolloin katu tunnettiin vielä nimellä Norra boulevards gatan).

Juttusarjan kirjoitushetkellä talon 1920- ja 30-lukujen asukkaiden tiedot ovat vielä kateissa, mutta vuosiksi 1946-1975 talo sai toistaiseksi pitkäaikaisimmat asukkaansa, kun Stockforsin konttori- ja myöhemmin myös talouspäällikkö Boris Rögård asui opettaja- ja kirjailijavaimonsa Agneksen, heidän kolmen poikansa sekä taloudenhoitajiensa kanssa talossa.

Aleksanterinkadun ja Karlskronabulevardin rajaama koko kortteli tunnettiin pitkään nimellä Stockforska gård, asuihan pihapiirissä muutakin yrityksen henkilökuntaa, kuten aikalaisten muistelemat ekonomi Widell, autonkuljettajat Wilander, Tuominen ja Malmberg, talonmies Rosenqvist sekä konttoristeja.

Nyt jo puretussa palokujan suuntaisessa talossa asui Stockforsin tuolloisen pääkonttorin eli Bongan linnan (ent. Baumgartnerin linna) Eskils-niminen talonmies, joka huolehti myös pihapiirin rakennusten lämmityksestä sekä asukkaiden saunottamisesta. Asuipa pihapiirissä vielä 1960-luvulla Munter-niminen hevonenkin.

Villa Augusta läpikävi vielä vuonna 1959 Stockforsin rakennusmestarin johtaman modernisoinnin, jossa mm. alkuperäinen sisäänkäynti kuisteineen sekä muut jugend-yksityiskohdat poistettiin. Kaikki paitsi yksi talon kuudesta tulisijasta sai väistyä keskuslämmityksen tieltä, ja myös talon huonejärjestystä muokattiin tuolloin merkittävästi.

Vuoden 1985 tienoilla talo siirtyi osana Stockforsin pilkkomista Imatran Voiman ja myöhemmin Fortumin omistukseen, ja toimi vuosia yrityksen kerhotilana. Erinäisten käänteiden jälkeen talo päätyi muutama vuosi sitten grynderin omistukseen. Nykyään talo on jaettu kahdeksi asunnoksi: Aleksanterinkadun pään asunto on löytänyt uudet asukkaat, ja entisen keittiö- ja palvelijapäädyn asunto valmistunee lähiaikoina.

Sairaalarakennus jäi saareen, ja vielä 1940-luvun ilmakuvissa se on helposti erotettavissa. Vuosikymmenten saatossa tiilet ja kaikki muut rakennusmateriaalit uudelleenkäytettiin muualla, ja tänä päivänä paikan uskomattomasta historiasta muistuttaa ainoastaan komea graniittinen 1. kerroksen kivijalka.

Myös maantiesilta sairaalan ja mantereen välillä jäi veden peittoon viimeistään alajuoksulle valmistuneen voimalaitoksen nostaessa vedenpintaa merkittävästi, jolloin muodostui myös nykymuotoinen Sairaalasaari.

Entä mitä tapahtui sairaalaan luojalle ja nimikaimalle Augustine Indreniukselle, joka tunnettiin perhepiirissä lempinimellä Moster Goulia? Lehtileikkeiden mukaan hän huolehti edelleen miehensä kuolemankin jälkeen Suur-Ahvenkosken kartanon asioista, kuten henkilökunnan palkkaamisesta, ja teki myös Pyhtäällä pienimuotoisia hyväntekeväisyyslahjoituksia.

Augustine kuoli 80-vuotiaana vuonna 1954, ja hänet on haudattu Pyhtään kirkon hautausmaalle. Indreniusten omaisuus, Suur-Ahvenkoski maineen mukaan lukien, periytyi pariskunnan kasvateille ja Bernhardin sisarenpojille Bernhard ja Erik Indrenius-Zalewskille. Tänä päivänä kartanoa isännöi tämän nuoremman Bernhardin tyttärenpoika Johan Bardy.

Tiedätkö jotain Villa Agustan vaiheista?

Sairaalasaari-juttusarjan kirjoittaja Maria Paassola ryhtyi selvittämään Loviisasta ostamansa kotitalonsa historiaa, ja päätyi selvittämään myös Sairaalasaaren värikkäitä vaiheita. Tiedätkö jotain Villa Augustan 1920- ja 30-lukujen asukkaista tai muista alla olevassa artikkelissa kerrotuista asioista? Kaikki vinkit otetaan vastaan osoitteessa maria.paassola@gmail.com

Kolmiosaisen juttusarjan kooste

Maria Paassolan kolmiosaisessa juttusarjassa on kerrottu Loviisan ja Pyhtään rajalla Kymijoessa olevan Sairaalasaaren värikkäästä historiasta. Vapaaherra Indreniuksen aloittama sairaala-alueen rakentaminen pysähtyi lopullisesti hänen kuollessa vain 51 vuoden ikäisenä.

Sairaala jäi paikalle rapistumaan, mutta kaksi muuta rakennusta siirrettiin Loviisan keskustaan. Ahvenkosken voimalan valmistuttua sairaala jäi veden saartamaksi, ja sotien jälkeen saarelta haettiin rakennustarpeita lähialueelle. Nyt saarella on jäljellä enää vain sairaalan jykevä graniittinen kivijalka. Juttusarjan 1. osa julkaistiin 7.9. ja 2. osa 9.9.2021.

Kommentoi

Uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.