Katso video: Poikkeusolojen ylioppilaat saivat valkolakkinsa

Loviisan lukion ylioppilaat opiskelivat 7 vuotta väistötiloissa ja 5 vuotta omassa koulutilassa.

Väistötiloissa suurimman osan kouluajastaan viettäneet ja koronakeväänä kirjoittaneet Loviisan lukion kevään 2021 ylioppilaat saivat valkolakkinsa lauantaina tilaisuudessa, jossa vieraiden määrä oli rajoitettu neljään per ylioppilas. Muut läheiset seurasivat lakkiaisia Lovarin striimistä. Arto Henriksson
Arto Henriksson

Arto Henriksson

Loviisassa lakitettiin lauantaina 21 Loviisan lukion ja 36 Lovisa Gymnasiumin ylioppilasta, joiden lisäksi valkolakkinsa sai useita muissa lukioissa valmistuneita loviisalaisia ja lapinjärveläisiä ylioppilaita.

Loviisan lukion lakkiaiset järjestettiin koronan takia poikkeusoloissa, joissa kukin ylioppilas sai kutsua paikalle enintään neljä vierasta, jotka istuivat omilla penkkiriveillään erillään muista perhekunnista. Muut läheiset saivat seurata lakkiaisohjelmaa Lovarin striimaamassa suorassa videolähetyksessä, joka keräsi 371 katsojaa.

Kevään 2021 ylioppilaiden koulutaival on ollut monella tapaa poikkeuksellinen, josta apulaisrehtori Riitta Sinkkonen muistutti puheessaan.

– Kun teidän uranne Loviisan lukion opiskelijoina alkoi, aloitti lukio hajasijoitettuna elokuvatetteri Marilynissä, silloisen Lovisanejdens högstadiumin ja Lovisa Gymnasiumin tiloissa, jossa te opiskelitte luokassa Ugglan terävinä kuin pöllöt, Sinkkonen totesi.

– Kolmannen jakson alussa lukio sitten pääsi taas yhdelle alueelle opiskelemaan Kurkelaan, pääosin moduuleihin ja tilanne ikään kuin vakiintui. Paljon ehditte ahkeran opiskelun ohella, yhteisiä aulacafeita, liikuntapäiviä ja ne wanhojen tanssitkin. Sitten tuli muutos ja etäopetus.

– Tilanne ei juuri helpottanut abivuotenannekaan. Teille tuskin tarvitsee kertoa, että se oli poikkeuksellinen, tuskin kukaan on voinut tiedolta välttyä puhumattakaan teistä, jotka sen olette kokeneet, sanoi Sinkkonen.

Maailma on teille avoinna, joten tarttukaa hetkeen.

Rasmus Felixson, ylioppilaan puhe

– Uudet seikkailut ja haasteet odottavat. Jotkut lähtevät opiskelemaan, jotkut armeijaan, jotkut pitävät välivuoden - kaikki yhtä hyviä vaihtoehtoja, Sinkkonen totesi.

Ylioppilaan puheen pitänyt Rasmus Felixson muisteli myös koulutaipaleen poikkeuksellisuutta, väistötiloissa ja etäopetuksessa sekä hyvän yhteishengen syntymistä ja säilymistä opiskelijoiden kesken.

– Loppujen lopuksi vain te pystytte vaikuttamaan siihen miten etenette elämässänne, joten menkää avoimin mielin kohti uutta, älkääkä jääkö pelkäämään, sillä maailma on teille avoinna, joten tarttukaa hetkeen, Felixson toivotti.

Lukion ryhmänohjaaja Jussi Isotalo kertasi hänkin lukiovuosien poikkeuksellisuutta.

– Ikään kuin nykymuotoisen lukion vaatimukset olisivat normaalioloissakaan helpot, teille on annettu kahmalokaupalla lisää esteitä selvitettäväksi.

– Etäopetusjaksot ja nopeasti muuttuvat tilanteet ovat varmasti aiheuttaneet ylimääräistä jännitystä muuten raskaaseen kevääseen. Penkkarit, abishow ja kaikki niihin saumattomasti kuuluva hauskanpito jouduttiin perumaan. Mutta, näistä esteistäkin puskitte lävitse, Isotalo kiitteli uusia ylioppilaita.

Livetallenne Loviisan lukion lakkiaisista 5.6.2021

Striimaus: Loviisan Sanomat/Arto Henriksson ja Leevi Henriksson

Lakkiaistilaisuuden puheet kokonaisuudessaan.

Apulaisrehtori Riitta Sinkkosen puhe kokonaisuudessaan:

Tervetuloa Loviisan lukion ylioppilasjuhlaan kohta lakitettavat ylioppilaat, läheiset täällä paikalla ja kotikatsomoissa. Yleensä lakkiaiset aloitetaan rehtorin puheelle, mutta tänään rehtori Laura Tenhunen juhlii tuolla Brandensteinin kadun toisessa päässä lapsensa lakkiaisia, mutta lähettää lämpimät onnittelut teille kaikille tulevat ylioppilaat.

12 vuotta koulua on takana, ei ihan lyhyt aika. Olkaa huoleti, en aio aloittaa sieltä pienestä ekaluokkalaisesti, joka into pinkeänä jännittäen, ehkä hieman liian suuri reppu selässä, aloitti koulutaipaleensa. Vaikka googlen mukaan monet lakkiaispuheet muistelevatkin koko koulutaivalta.

Kun teidän uranne Loviisan lukion opiskelijoina alkoi, aloitti lukio hajasijoitettuna elokuvatetteri Marilynissä, silloisen Lovisanejdens högstadiumin ja Lovisa Gymnasiumin tiloissa, jossa te opiskelitte luokassa Ugglan terävinä kuin pöllöt.

3.jakson alussa lukio sitten pääsi taas yhdelle alueelle opiskelemaan Kurkelaan, pääosin moduuleihin ja tilanne ikään kuin vakiintui. Paljon ehditte ahkeran opiskelun ohella, yhteisiä aulacafeita, liikuntapäiviä ja ne Wanhojen tanssitkin. Sitten tuli muutos ja etäopetus. Tilanne ei juuri helpottanut abivuotenannekaan,teille tuskin tarvitsee kertoa, että se oli poikkeuksellinen, tuskin kukaan vähääkään tiedotusvälineitä seurannut on voinut tiedolta välttyä puhumattakaan teistä, jotka sen olette kokeneet. Onneksi TJ100 pystyitte toteuttamaan syyskuussa.

Yleensä ylioppilaat vanhempanakin muistavat jotain omista ylioppilaskirjoituksistaan, jopa minä muistan jotain omistani. Teidän kirjoitukset uskon myös muistavani, ainakin kevään kirjoitukset. Toivon, että ihan heti ei tarvitsisi jännittää yhtä paljon! En jännittänyt teidän läpipääsyänne, sähkökatkoksia tms.pientä, mutta jokainen puhelinsoitto kirjoitusten aikaan sai verenpaineen hieman kohoamaan, nytkö joku on asetettu karanteeniin ja kuinka moni on altistunut? No, teidän ja muiden varotoimet toimivat ja kaikki meni hyvin.

Siinä te nyt olette, valkolakkia odottamassa, viimeistä kertaa koulun tiloissa yhdessä. Eräs suomalainen ajattelija, ehkä paremmin mäkihypystä tunnettu, on sanonut: “Elämä on ihmisen parasta aikaa”. Olen samaa mieltä! Nostaisin kuitenkin kärkikastiin erään, vaiheen, nuoruuden. Pahin teiniangsti, jos sellaista oli, on toivoakseni ohi. Uudet seikkailut ja haasteet odottavat. Jotkut lähtevät opiskelemaan, jotkut armeijaan, jotkut pitävät välivuoden - kaikki yhtä hyviä vaihtoehtoja.  Varmaa on, että olette ison muutoksen edessä, joka voi jännittää, ehkä pelottaa tai tuntua pelkästään mahtavalta. Ja kun lähdette kotonta ja Loviisasta, jää äiti itkemaan ja isälläkin varmasti on karhea pala kurkussa.  Yksi vaihe elämässänne on tavallaan päättynyt ja uusi alkaa. Nauttikaa siitä, ainakin aluksi voimassa olevat rajoitukset huomioiden!

Risto Reipas sanoi ystävälleen Nalle Puhille:” Jos huomenna tulee päivä, jolloin emme ole yhdessä, sinun pitää muistaa jotain. Olet rohkeampi kuin uskot, vahvempi kuin miltä näytät ja älykkäämpi kuin mitä tiedät:”

Ehkä minun on nyt syytä lopettaa ja meidän jatkaa varsinaiseen asiaan eli lakitukseen.

Priimusylioppilaan Rasmus Felixsonin ylioppilaan puhe kokonaisuudessaan:

Arvoisat ylioppilaat, opettajat ja juhlavieraat 

Olemme kokoontuneet tänään juhlistamaan uusien ylioppilaiden valmistumista Loviisan lukiosta. Emme ole kuitenkaan kokoontuneet tänään vain juhlimaan viimeisen kolmen vuoden opiskelun, valvottujen öiden ja myöhäisten palautusten lopputulosta, vaan olemme täällä juhlistamassa ylioppilaiden, opettajien ja kotipuolen tukijoukkojen yhteistä uurastusta sekä viimeisen kolmen vuoden aikana luomiamme ystävyyksiä ja kokemuksia ja sitä kaikkea mikä on ollut osa elämäämme viimeisten vuosien ajan. Olemme myös kokoontuneet juhlimaan ylioppilaiden siirtymistä uuteen vaiheeseen elämässään ja sen mukana tulevista muutoksista. 

Vaikka tämä päivä kuuluukin ylioppilaille, täytyy myös kiittää opettajia, ketkä ovat ohjanneet meitä eteenpäin yksilöllisellä opetuksellaan, auttaneet meitä tarvittaessa ja sietäneet meitä nämä viimeiset kolme vuotta ja ketkä nyt ohjaavat seuraavia oppilaita kohti valmistujaisiaan, ilman heitä olisi tiemme tähän päivään näyttänyt hyvin erilaiselta. Erityisesti täytyy kiittää ryhmänohjaajaamme Jussi Isotaloa, kuka sai näiden kolmen vuoden aikana sietää meitä eniten kolme vuotta. Suuri kiitos kuuluu myös kotona avuksi olleille, niille ketkä ovat kuunnelleet loputtomia kertoja kiukutteluamme, auttaneet ratkaisemaan ongelmia ja antaneet tukea. Lukio-opintomme ovat toisinaan vaatineet hyvinkin paljon ja teidän tukenne on auttanut meitä suuresti pääsemään tähän päivään. 

Vaikka opiskelu ja kokeisiin lukeminen ovat olennainen osa lukiota on meidän aikamme lukiossa kuitenkin koostunut paljosta muustakin kuin vain arvosanoista ja opiskelusta. Olemme kokeneet monia muutoksia ja luoneet monia hyviä muistoja. Vaikka suurin osa lukio ajastamme onkin koostunut opiskelusta, ovat monet keskustelut, riidat ja muutokset olleet yhtä suuri osa aikaamme lukiossa. Viimeisen kolmen vuoden aikana olemme kokeneet niin toisessa koulussa ja etänä opiskelua ja olemme luoneet yhdessä monia hyviä muistoja, ystävyyksiä ja kokemuksia, jotka tulevat pysymään mielissämme kauan aikaa. Olemme lukiossa oppineet paljon niin toisistamme kuin myös itsestämme, olemme tarkentaneet käsitystä omasta itsestämme ja siitä mitä haluamme seuraavaksi lähteä tekemään. Ne asiat, jotka vain muutama vuosi sitten vaikuttivat vain unelmilta, on nyt käsiemme ulottuvilla ja tavoitettavissa. 

Osa meistä on kulkenut tätä matkaa yhdessä ensimmäisestä luokasta asti, ja toiset ovat liittyneet matkan varrella mukaan, mutta nyt yhteinen matkamme on tullut päätökseen ja olemme saapuneet pisteeseen, jossa matkamme risteävät. Joillekin teistä saattaa jo olla selvää, minne teidän tienne johtaa ja toiselle taas ei, toisille tämä päivä saattaa merkitä uuden elämän vaiheen alkua ja toisille taas pelottavaa hyppyä tuntemattomaan. Haluan toivotan teille kaikille hyvää matkaa ja muistuttaa että, loppujen lopuksi vain te pystytte vaikuttamaan siihen, miten etenette elämässänne, joten menkää avoimin mielin kohti uuttaa, älkääkä jääkö pelkäämään, sillä maailma on teille avoinna, joten tarttukaa hetkeen. 

Ryhmänohjaaja Jussi Isotalon puhe kokonaisuudessaan:

"Arvoisa juhlaväki, rakkaat ylioppilaat

Kolmen vuoden uurastuksenne on vihdoin palkittu ja on koittanut sen päivän aika, josta joku teistä ehkä uskalsi jo kolme vuotta sitten unelmoida. Kolmeen vuoteen on mahtunut kaikenmoista, eikä kukaan teistä ole lakkiaan helpolla saanut. Osalle matka tähän pisteeseen on ollut suoraviivaisempi, kun taas toisilla matkaan on mahtunut ehkä enemmän vastoinkäymisiä. Yhtä kaikki, olette kiistatta lakkinne ansainneet.

Lukiotaipaleenna alkoi, kuten päättyikin, poikkeustilanteessa. Kun aloititte lukio-opintonne, Loviisan lukio toimi remontin vuoksi väistötiloissa. Ensimmäisen syksyn aluksi teidän väistötilananne toimi Lovisa Gymnasiumin toisen kerroksen yksi luokka, jossa opiskelitte lähes kaikki päivän tunnit. Omien tuntieni päätteeksi jouduin usein hätistelemään teidät käytävään ja lukitsemaan oven, jotta ette olisi istuneet luokassa koko koulupäivää. Eräs opiskelija, tänään lakin saanut ylioppilas, jonka jätän tilanpuutteen vuoksi nimeämättä, kysyi minulta kirkkain silmin: “Voiko todella alkaa pää särkeä, jos istuu luokassa paikoillaan koko päivän?” Onneksi jo ensimmäisen syksyn aikana saimme väliaikaisen kodin Kurkelasta, jossa saitte lukionne loppuun asti suorittaa, ja teitä pääsi näkemään myös muulloin kuin omien tuntejansa puitteissa.

Kun ajattelen teitä aikuisuuden kynnyksellä olevia ylioppilaita, ryhmänohjaajana mieleeni on jäänyt erityisesti toisen vuoden alkukevääseen sijoittuneet vanhojen tanssit ja tietenkin niitä edeltäneet harjoitukset. Näiden harjoitusten aikana ryhmä hitsautui yhteen. Sitä yhteishenkeä on ollut ilo seurata sivustakatsojana. Tohdin jopa väittää, että sen voimalla on jaksettu puurtaa sellaisina hetkinä, kun esimerkiksi äidinkielen lukutaidon vastauksen nyanssit tai kirjoitustaidon vastauksen näkökulman valinta, eivät olisi välttämättä olleet kiinnostuksen kohteiden kärkipäässä.

Arvoisa juhlaväki ja rakkaat ylioppilaat, en halua liikaa puhua viime keväänä koko maailmaa kohdanneesta koronapandemiasta. Täällä me nyt kuitenkin olemme maskit kasvoilla ja turvavälien päässä toisistamme, joten en saata sitä sivuuttaakaan. Ikään kuin nykymuotoisen lukion vaatimukset olisivat normaalioloissakaan helpot, teillä on annettu kahmalokaupalla lisää esteitä selvitettäväksi. Etäopetusjaksot ja nopeasti muuttuvat tilanteet ovat varmasti aiheuttaneet ylimääräistä jännitystä muuten raskaaseen kevääseen. Penkkarit, abishow ja kaikki niihin saumattomasti kuuluva hauskanpito jouduttiin perumaan. Mutta, näistä esteistäkin puskitte lävitse, vaikka esimerkiksi kurssien suorittaminen ja esseiden palauttaminen toisinaan saattoikin vaatia opettajien ystävällistä muistutteluja, selvisitte kuitenkin. Siitä on todisteena lakki, joka päässä voitte tänään juhlia ansaittua ylpeyttä saavutuksistanne tuntien.

Mitä tahansa tulevaisuudessa tapahtuukin, mihin tahansa elämä teidät johdattaakin, malttakaaa välillä pysähtyä ja muistella tätä päivää. Se olkoon muistutuksena siitä, mihin pystytte, vaikka elämä heittäisikin mitä tahansa mullistuksia tiellenne. Tämä päivä on teidän päivänne, uusien ylioppilaiden päivä.

Vielä kerran: onnea uusille ylioppilaille!"

Jussi Isotalo, Äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori

Kommentoi

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.