Onko itäisellä Uudellamaalla aika yhdistää opistoja?
Porvoon taidekoulun, Porvoonseudun musiikkiopiston ja Porvoon kansalaisopiston yhteiseksi keskukseksi kaavaillun Porvoontalon peruskorjauskustannukset nousevat paljon korkeammiksi kuin on aiemmin arvioitu.
Akuutin tilakysymyksen varjoon on jäänyt taiteen ja kulttuurin opistojen toiminnallinen yhteistyö.
Kansalaisopistojen seudullista toimintaa on selvitetty viimeksi vuonna 2011.
Porvoon sivistysjohtaja Sari Gustafsson on varovainen kannanotoissaan.
– En osaa sanoa siitä mitään räväkämpää.
Pelkästään yhteen laittaminen ei aina tuota kuntalaisille parempia palveluja.
Pia Aaltonen, Lapinjärven sivistysjohtaja
Gustafsson on ollut aikoinaan tekemässä isoa alueellista selvitystä vapaasta sivistystyöstä.
– Kyse on todella paljon kuntien tahtotilasta. En ole ollenkaan varma, että sellaista löytyisi tässä maailmantilanteessa. Hyviä ideoita siinäkin voisi olla, koska monet kansalaisopistot Suomessa ovat alueellisia.
– Meillähän on meidän kansalaisopistossa jo Porvoo ja Askola.
– Kansalaisopistojen tilanne on jätetty niin sanotusti holdiin. Perusideoina on ollut, että jos siltä tuntuu, että mitkään muut kuviot ei etene, niin sitten kannattaa mennä yhteen. Ensin musaopisto ja taidekoulu, sitten voisi olla vaikka meidän oma kansalaisopisto.
– Kun katsoo vaikka Lahtea ja Espoota, siellä kaikki ovat saman sateenvarjon alla. Kaiken ydin on oppiminen ja oppimisen ilo, riippuen siitä, mitä tehdään.
Yksi mahdollisuus voisi Gustafssonin mukaan olla se, että musiikkiopistolla, taidekoululla ja kansalaisopistolla olisi yhteinen toimisto.
– Se, että kävijät ovat eri-ikäisiä, ei tarkoita sitä, että ei voitaisi toimia saman sateenvarjon alla.
– En ole ollenkaan varma siitä, olisiko aika sellaiselle vielä täysin kypsä.
Lapinjärven sivistystoimenjohtaja Pia Aaltonen suhtautuu avoimesti kaikenlaisiin yhteistyö- ja yhteenliittämisajatuksiin.
– Meille Lapinjärvellä on tärkeintä saada turvattua kuntalaisille palvelut lähipalveluina. Olemme olleet erittäin tyytyväisiä Loviisan kansalaisopiston tarjoamiin palveluihin ja yhteistyö on ollut hyvää. Olemme yhdessä miettineet, miten palvelut saadaan räätälöityä kuntalaisten tarpeisiin. Olemme myös erittäin tyytyväisiä Porvoonseudun musiikkiopiston erittäin ansiokkaaseen musiikkioppilaitostoimintaan ja kokonaisuuden johtamiseen. Koronapoikkeusaikanakin palvelut on saatu välillä hyvinkin kekseliäästi järjestettyä ja turvattua taiteen perusopetuksen palvelut.
Aaltonen korostaa, että hallintorakenteet eivät ole itsetarkoitus, vaan kuntalaisten palvelujen tehokas ja taloudellinen järjestäminen.
Aaltonen huomauttaa, että opistot ovat hyvin erilaisia, ja että yhdistäminen on poliittinen ratkaisu.
– Kuntalaisten palveluja voidaan varmaan tuottaa monella tavalla. Jos mietitään mahdollisia yhdistämisiä, niin kansalaisopiston toiminta on kokonaan toista kuin esimerkiksi musiikkioppilaitostoiminta. Taiteen perusopetusta antavalla oppilaitoksella on varmaan enemmän liittymäpintaa esimerkiksi Porvoonseudun musiikkiopistoon, koska molemmat antavat taiteen perusopetusta. Kansalaisopistoilla on toisenlainen fokus ja taustalla eri lainsäädäntö. Toiminnan tavoitteet ovat aika lailla erilaiset.
Aaltosen mielestä yhdistämisestä on löydettävä synergiaetuja.
– Pelkästään yhteen laittaminen oli oppilaitosmuoto mikä tahansa, ei aina tuota kuntalaisille parempia palveluja. Lähtökohtana pitää olla kuntalaisten palvelujen turvaaminen.
Aaltonen lisää, että Lapinjärvellä ollaan avoimia kaikenlaisille ajatuksille.
– Meillä on tämä kokeileva toimintakulttuuri, ja aina olemme mielellämme keskustelemassa ja pohtimassa peruspalvelujen uudenlaisia järjestämisvaihtoehtoja.
Musiikkiopiston rehtori Felix von Willebrand katsoo, että alueellisen kansalaisopiston hyödyt ja haitat kannattaisi selvittää. Musiikkiopisto ja taidekoulu tekevät tiivistä yhteistyötä jo nyt.
Vuosia sitten konsulttityössä esitettiin, että koko Itä-Uudellemaalle perustettaisiin yksi kaksikielinen kansalaisopisto vuoden 2015 alusta. Ensin Sipoon kunta, sitten Loviisan kaupunki sanoivat ehdotukselle ei. Sen jälkeen Porvoon kansalaisopistot löivät hynttyyt yhteen. Sipoon opisto – Sibbo Institut oli perustettu jo 1999. Viimeisenä yhdistyivät hallinnollisesti Loviisassa Valkon kansasalaisopisto ja Lovisa Medborgarinstitut, vuoden 2020 alusta.
Von Willebrandin mielestä alueellisen kansalaisopiston etuna olisi esimerkiksi laajempi kurssitarjonta, työntekijöiden parempi asema ja turvatut lähipalvelut sekä suomeksi että ruotsiksi.
Koko Itä-Uudenmaan kattava kaksikielinen kansalaisopisto olisi maan suurimpia ja se puolestaan painaisi von Willebrandin mukaan rahanjaossa.
Suomen suurin seudullinen kansalaisopisto on tällä hetkellä Lahden kaupungin ylläpitämä Wellamo-opisto. Se tarjoaa vuodessa 50 000 opetustuntia ja sillä on noin 150 toimipistettä. Toimialueena on seitsemän kuntaa, joista yksi on Myrskylä.
Loviisan sivistysjohtaja Kirsi Kinnunen aprikoi, että aika ei ole kypsä isommalle alueelliselle kansalaisopistolle.
– Yhteisen toimintakulttuurin luomisessa menee jonkin aikaa, hän viittaa melko tuoreeseen kansalaisopistoliitokseen Loviisassa.
Ison yksikön edut liittyvät hänen mukaansa siihen, että tekeviä käsiä on enemmän.
– Isommilla yksiköillä on esimerkiksi enemmän henkilöitä, jotka tekevät (rahoitus)hakemuksia, hän selvittää ja lisää, että pienissä yksiköissä perustyö vie aika tarkkaan henkilöstön ajan.
Aiemmasta kokemuksesta Kinnunen kuitenkin sanoo, että yhdistymisissä pelätään usein lähipalvelujen menettämistä.
– Että mennään vain talous edellä.