Valmisteilla olevassa sote-uudistuksessa esitetty rahoitusmalli asettaa Uudenmaan epätasa-arvoiseen asemaan, näkee Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri Hus.
– THL:n (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos) tarvevakiointimalli ei esimerkiksi huomioi sote-palvelujen tuottamisen alueellisia kustannuseroja tai kustannuskehitystä. Tällaisia ovat muun muassa eri alueiden väliset palkka- ja vuokraerot. Malli johtaisi siihen, että jos esimerkiksi vuokrataso nousee Uudellamaalla, ohjautuu siitä syntyvä lisärahoitus tarvevakion kautta alueille, joilla kustannustaso ei ole noussut samassa tahdissa, sanoo Husin toimitusjohtaja Juha Tuominen tiedotteessa.
Hus oli eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan kuultavana tänään 12. helmikuuta.
Mallin keskeisimpiä puutteita on Husin mukaan se, että sen pohjana on käytetty vain suppeaa määrää erilaisia sairausluokituksia. Malli johtaisi Husin mukaan siihen, että suuri osa väestöstä vaikuttaisi terveeltä, vaikka todellisuudessa he ovat olleet sairaita ja hyödyntäneet sote-palveluja, joista on aiheutunut kustannuksia.
– Husin tilastojen perusteella THL:n käyttämän mallin sairausluokat kattavat vain puolet terveydenhuollon kustannuksiin vaikuttavista sairauksista. THL:n tutkimusaineistoon on valikoitunut epäsuhtainen joukko sairausluokituksia: siitä puuttuu huomattava joukko paljon kustannuksia aiheuttavia sairauksia ja toisaalta mukaan on valikoitunut melko marginaalisia sairauksia, sanoo hankejohtaja Teppo Heikkilä tiedotteessa.
Husin mukaan rahoitusmalli ei myöskään huomioi sairaanhoitopiirin erityistehtäviä, kuten valmiuden ja varautumisen ylläpitoa, tutkimusta ja opetusta.
Suunnitelmissa on Husin mukaan myös riski, että tiedonkulku heikkenee Uudenmaan eri toimijoiden välillä nykytilanteeseen verrattuna. Jos sote-uudistus toteutuisi ehdotetussa muodossa, Uudellamaalla olisi jatkossa kuusi erillistä rekisterinpitäjää eikä niiden olla luomassa tiedonjakoon velvoittavia elementtejä.
Tämä johtaisi Husin mukaan 2000-luvun alussa voimassa olleeseen toimintamalliin, jossa potilastietojen hyödyntäminen erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon välillä edellyttää asiakkaalta erillistä suostumusta.
Tämä heikentäisi merkittävästi erikoissairaanhoidon ja peruspalveluiden yhteensovittamista ja pahimmillaan asiakas- ja potilasturvallisuutta, mikä ei voi olla tietosuojasääntelyn tarkoitus.