Kirjauutuus: Kuvanveistäjä patsaiden takana – tietokirjailija Mia Grönstrand lähti selvittämään, millainen ihminen ja taiteilija oli suomalaisille tuttujen veistosten luoja, kansallisrunoilijan pojasta kaavailtiin aluksi rakennuspiirtäjää

Mia Grönstrand toivoo, että hänen kirjansa innostaa muitakin löytämään Walter Runebergin taiteen. Marita Itävuori

Marita itävuori

Päättyneenä vuonna Linnan itsenäisyyspäivän vastaanotto järjestettiin ilman kutsuvieraita. Niinpä lähetyksen seuraajat näkivät aiempaa paremmin, millaista taidetta Linnassa on.

Valtiosalia hallitsee kullattu Lex-patsas, Atriumia Psykhe sefyyrien kantamana.

Lex on kopio Senaatintorin Aleksanteri II:n jalustan veistoksesta. Säätytalossakin kilpeä ja miekkaa kantavasta Suomi-neidosta ja leijonasta on kopio.

Walter Runeberg, kansallisrunoilija JL Runebergin poika, on jäänyt melko tuntemattomaksi, vaikka hänen elämänvaiheitaan seurattiinkin aikoinaan tarkasti sukutaustasta johtuen. Taiteilijaa tutumpia ovat hänen teoksensa.

Loviisalainen kulttuurihistorioitsija, toimittaja ja tietokirjailija Mia Grönstrand kiinnostui Walter Runebergistä kirjoittaessaan aikoinaan Jean Sibeliuksen nuoruusvuosista.

– Heillä oli yhteisiä perhetuttuja ja Walter kihlautui Loviisassa tulevan puolisonsa Lina Elfvingin kanssa.

Runeberg ei ollut immuuni muille virtauksille ja ismeille.

Mia Grönstrand

Grönstrand huomasi pian, että lisätietoa Walter Runebergistä ei juuri ollut tarjolla, vaikka tämä on maamme keskeisimpiä varhaisia kuvanveistäjiä. Tutkimusaineisto oli pääosin ruotsinkielistä ja se keskittyi lähinnä taiteilijan Rooman vuosiin.

2006–2007 ilmestyi Porvoossa sijaitsevan Walter Runebergin veistoskokoelman entisen intendentin Lars Nyströmin elämäkerta kuvanveistäjästä.

– Ajattelin, että ehkä Walter Runebergistä ei ole kuitenkaan sanottu ihan kaikkea.

Grönstrand unohti koko hankkeen muutamiksi vuosiksi. Sitten hänen nyt jo edesmennyt äitinsä sattui kysymään, mitä hankkeelle kuuluu. Grönstrand haki apurahaa, mutta ajatus jäi yhä taka-alalle, kunnes sitten sähköpostiin kilahti yllättäen tieto Jenny ja Antti Wihurin rahaston myöntämästä apurahasta. Koska ajatus oli sopivasti hautunut ja aineistoakin oli jo koossa, Grönstrand ryhtyi työhön.

– Tämä on ollut aivan valtavan hieno matka Walter Runebergiin.

– Hän oli ensimmäisiä suomalaisia kuvanveistäjiä ja hän hyötyi taustastaan. Perheellä oli varaa lähettää hänet opiskelemaan.

Koulunkäynti ei nuorelta Runebergiltä sujunut erityisen hyvin. Poika muovaili lunta ja sinettilakkaa, kunnes isä hankki savea.

– Taiteilijaksi ryhtyminen ei ollut itsestään selvää, koska vanhemmat tiesivät, että ala on riskialtis. Varsinkin äiti Fredrika oli skeptinen.

Pojalle kaavailtiin aluksi rakennuspiirtäjän ammattia, mutta lopulta Runeberg päätyi Kööpenhaminan taideakatemiaan. Hän omaksui aikakauden vallitsevan tyylisuunnan, uusklassismin, joka tosin alkoi jo väistyä antaen tilaa seuraaville suuntauksille.

Opiskelu jatkui Roomassa, jossa alkoi syntyä suurempia teoksia. Perhe muutti mukana, kuten myös Rooman jälkeen Pariisiin. Siellä Runeberg teki muun muassa Aleksanteri II:n patsaan, joka hallitsee Senaatintoria Helsingissä.

Uusklassismin mukaisesti Runeberg suosi antiikin aiheita. Silenos kahden satyyrin seurassa -teosta voidaan pitää Runebergin läpimurtona Pohjoismaissa.

– Suomessa teosta ei ymmärretty, siinähän oli alaston juopunut ukko, Grönstrand kuvailee.

Antiikin kuvastoa ovat myös Psykhe sefyyrien kantamana ja Ateneumissa sijaitseva Apollo ja Marsyas.

Grönstrand painottaa, että Runebergin teokset kuvallistivat myös Suomea.

– Sadat rintakuvat rakensivat identiteettiä, mutta Runeberg oli koko ajan myös pohjoismainen taiteilija.

– Teoksista löytyy kansallisromantiikankin vaikutusta ja jopa symbolismia. Runeberg pysyi uskollisena uusklassiselle taidekäsitykselleen, jonka mukaan taiteen tehtävä oli luoda kauneutta, mutta Runeberg ei ollut immuuni muille virtauksille ja ismeille. Pariisissa hän sai vaikutteita muun muassa realismista.

Grönstrandin mukaan vaikutteiden vaikutukset näkyvät, kun Runebergin töitä vertailee. Esimerkiksi hänen varhainen JL Runebergin rintakuvansa on hyvin uusklassinen, myöhemmässä on sen sijaan realismin vaikutusta, ja lopulta Esplanadin patsas edustaa realismia.

Millainen Walter Runeberg oli ihmisenä? Grönstrand kertoo, että aikalaismuistelmien mukaan taiteilija oli lämmin, sydämellinen ja seurallinen. Koti niin Roomassa kuin Pariisissakin oli vieraanvarainen, aina avoinna ystäville.

– Äidin kanssa välit olivat läheiset, Walter oli ehkä jopa harmissaan hänen puolestaan: ”äiti on ihan yhtä suuri ihminen kuin isäkin”, hän kirjoitti.

Isänä hän oli oman isänsä vastakohta. Kun J. L. Runeberg ei juuri välittänyt lapsistaan, kun nämä olivat pieniä, Walter esimerkiksi otti vastuuta koko perheestä, kun hänen ja Linan lapsi syntyi.

– Walter vietti aikaa lastensa kanssa. Oli hyvin todennäköisesti Fredrikan vaikutusta, että Walterista kasvoi aikakauteen nähden epätyypillinen aviomies.

Runebergit asuivat Pariisissa 17 vuotta. Ulkomailla he asuivat yhteensä lähes 40 vuotta, kunnes perhe asettui pysyvästi Helsinkiin 1896. Runeberg oli silloin lähes 50-vuotias.

– Hänen uransa kesti 60 vuotta. Runeberg oli tuottelias loppuun saakka.

Runebergin viimeisimpiä suuria veistoksia olivat Topeliuksen hautamuistomerkki ja Askolinin hautamuistomerkki, joka valmistui 1913.

Grönstrand summaa, ettei Runeberg ollut mikään kuvanveistotaiteen uudistaja, eikä tämä enää myöhäisvuosinaan pyrkinyt uudistumaan.

Osasyy siihen, että Runeberg on nähty ”vanhanaikaisena” lienee se, että hyvä ystävä, Albert Edelfelt, kritisoi Walter Runebergin taidetta. Pariisin maailmannäyttely näyttäytyy juonitteluiden ja kateuden näyttämönä ja lopulta ystävyksetkin ajautuivat välirikkoon.

Grönstrandin mukaan vanhanaikaisen mielikuva pysyi, eikä suomalainen taidehistoria ole ollut Walter Runebergistä kovinkaan kiinnostunut. Osasyyksi hän epäilee sitä, että taidehistorian tutkimuksen päämielenkiinto on kohdistunut kultakauden taiteilijoihin.

– Kirjani on ensimmäinen kokonaisvaltainen yritys kirjoittaa Walter Runebergin elämästä. Toivon, että se innostaa muita tutkijoita löytämään hänen taiteensa.

Kirja WRBG – Walter Runebergin elämä ja taide, ilmestyy vuoden alkupuolella. WRBG tulee Runebergin käyttämästä signeerauksesta.

Fakta

Walter Runeberg

Kuvanveistäjä Walter Magnus Runeberg syntyi Porvoossa 29.12.1838 Johan Ludvig ja Fredrika Runebergin kolmantena poikana.

Walter Runebergin ja Lina Elfvingin aikuisiksi eläneet lapset olivat Nino, Vashti ja Alfred.

Walter Runeberg kuoli Helsingissä 23.12.1920.

Walter Runebergin veistoskokoelma avattiin yleisölle Porvoossa 1921.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.