Kehräämme täällä kuin kissat - Mervi Varjelan ja Arto Suonpään elokuinen ajelu johdatti heidät Loviisan alakaupunkiin vanhan talon kunnostajiksi

Auli Henriksson

Auli Henriksson

Mervi Varjela ja Arto Suonpää sekä kääpiösnautseri Elmo, istuvat liiterin portailla iltapäivän auringon helliessä. Kasvimaalla on vielä harso suojaamassa alkukesän hallaöiltä. Tuttuja piipahtaa pihamaalla ohikulkiessa.

Rento ja lämmin tunnelma pitää vieraat paikoillaan, ei malttaisi lähteä. He toteavat, että tässä talossa ja tässä ympäristössä kaikki tuntui loksahtavan kohdilleen ja sen aistii.

Se, että pariskunta kunnostaa 1800-luvun lopun taloa Loviisassa, on sattumien sarjan tulosta.

He olivat elokuussa 2017 lähteneet Helsingistä ajelulle ja miettivät minne mennä. Useimmiten matka oli vienyt pääkaupunkiseudulta länteen, idässä Porvoo oli jo nähty.

– Loviisa tuntui eksoottiselta ja kaukaiselta, he hymyilevät nyt, kun tietävät miten lähellä ja helpon matkan päässä täällä Helsingistä ollaan.

Pari ajoi pitkin Loviisan Aleksanterinkatua, ihasteli jalkakäytävälle maalattuja mattoja ja putiikin edessä rekissä kodikkaasti roikkuvia vaatteita.

Täällä aika pysähtyy ja stressi hälvenee.

Mervi lähti tutkimaan Mia’s liikkeen valikoimaa tarkemmin ja Arto käveli Itä-Uudenmaan kiinteistövälityksen näyteikkunan tarjontaa katsomaan.

Ikkunassa oli myynnissä keltainen puutalo, jota katsoessa miettivät että eläkkeellä olisi ihana olla tuollaisessa.

– Kiinteistövälittäjä tuli siihen ulos ja kysyi, kiinnostaako kohde, se on ihan tässä lähellä. Totesimme, että ollaan vain ohikulkumatkalla. Lähdimme ajamaan siitä sinne minne keula osoitti eli ylös Itäistä harjutietä, ja yhtäkkiä huomasimme että se talohan on tuossa. Näimme talon ja paikan ja ymmärsimme että tämä täyttää kaikki unelmat, joita oli ajateltu toteutettavan, kun jäädään eläkkeelle, he kertaavat käänteitä.

Liiteri, omenapuut ja vanha kaivo talon pihamaalla herättivät Mervissä nostalgisia mietteitä omasta mummolasta.

– Sanoin Artolle että haluan tuolin omenapuun juurelle, sitten kun ollaan täällä.

Asiat liikahtivat nopeasti eteenpäin, 3.8. he näkivät talon kiinteistövälittäjän näyteikkunassa ja 3.11. he olivat pankissa allekirjoittamassa kauppakirjaa.

Alkuun he nukkuivat ilmapatjalla ja makuupusseissa. Olohuoneessa oli vain aurinkotuolit vierekkäin, jossa istuttiin, katseltiin tummuvaa talvitaivasta ja kuutamoa ja haaveiltiin.

Ensimmäinen huonekalu joka hankittiin oli keinutuoli.

– Ensimmäisenä vuotena oli heti paljon suunnitelmia ja mietimme keittiön uudistamista täysin, Mervi kertaa.

Kesällä 2020 talo on sisältä edelleen aiemmassa asussaan, toki huonekaluja on hankittu. Talo rauhoitti uudet asukkaansa miettimään ensin.

Keittiö uudistui ottamalla muutamat ovet pois ja avohyllyt keventävät ilmettä.

– Pari vuotta vain nautimme.

Ajatuksena oli ensin ottaa olohuoneessa esille hirsipinta, nyt yhdeltä seinältä on otettu esiin ikkunakarmin verran.

Olohuoneen lattialla on 1900-luvun alun korkkimattoa, jonka tummasävyinen kuviointi tuntui ensi vieraalta, nyt se aiotaan säilyttää.

Talon muutostöistä on neuvoteltu Museoviraston kanssa. Yläkertaan tehdään vain kesähuoneita, kattolyhtyä korotetaan ja levennetään hieman, veranta tehdään lämpimäksi ja julkisivu symmetriseksi, esimerkiksi 80-luvun saunaosaston kaksi kapeaa vaakaikkunaa korvataan yhdellä pystyikkunalla, joka on samaa tyyliä kuin talon muut ikkunat.

Verannalle tulee pariovet ja julkisivun laudoitus yhtenäistetään. Sokkeli peitetään graniittiliuskeella niiltä osin, jossa ei ole vanhaa graniittikiviperustusta.

Katto korjataan nyt samalla. Katon tukirakenteista osa on vanhoja merimerkkejä, muistona ajasta jolloin merimies taloa rakensi.

He käyttävät tyytyväisiä paikallisia tekijöitä, kunnostussuunnitelmasta sähkö- ja putkiurakoitsijoihin ja tavarantoimittajiin.

Työviikko menee nyt nopeasti, kun tietää että perjantaina lähdetään Loviisaan.

– Tässä on kaikki lähellä, tämä on mökki jossa voi asua ympäri vuoden. Ollaan keskellä kaupunkia ja silti meri ja vene 200 metrin päässä, Mervi toteaa

– Täällä aika pysähtyy ja stressi hälvenee. Kun tullaan perjantaina tänne, laitetaan ensimmäiseksi sauna päälle. Saunan jälkeen istutaan tuossa portailla ja vain ollaan. Kuunnellaan syksyllä tuulen huminaa puissa, kesällä lintuja ja talvella jäätä tai kun ohikulkijan askeleet narskuvat lumessa, Arto kuvailee.

Pihalla kesäkeittiö on syntynyt vanhan sikalan paikalle. Sisälle mahtui viime kesänä 19 henkeä grillaamaan ja ruokailemaan. Vanhat ikkunat roikkuvat koukuissa, ja lattiassa on kivilaattojen lisäksi hyödynnetty vintin vanhoja lattialautoja. Pystyhirret löytyivät sahalta Liljendalista.

Kasvimaa muokattiin siihen, missä se oli aikoinaan ollut, kirsikkapuu odottaa istutusta ja kesäkeittiön seinustalle mietitään viinirypäleköynnöksiä.

Talon on Kotiseutumme -kirjan tietojen mukaan rakentanut merimies Gustafsson 1800-luvun lopussa. Edvin ja Ellen Michelsson muuttivat taloon 1916 ja alkuperäinen veranta on tuolta ajalta.

Heidän tyttärensä Märta tuli talon omistajaksi 1983 ja hänen poismenonsa jälkeen talo tuli myyntiin. Saunaosa, johon nyt on käynti makuuhuoneesta, on 80-luvulta. Sisäänkäynti muuttuu nyt remontissa kulkemaan lämpimän verannan kautta.

Historiallisia kerroksia on tullut esille niin liiterin alta, jossa oli vanhoja pirtukannuja, kuin vintillä olleesta arkusta, jossa on muun muassa vanha silinterihattu ja luotsin turkki sekä turkislakki.

Talo Loviisassa mahdollisti Arton pitkäaikaisen haaveen veneilystä ja kalastuksesta. Hän ei ollut aiemmin veneillyt, mutta venekaupat solmittiin pian talokauppojen jälkeen.

Talven aikana hän kävi rannikkolaivurikurssin.

Erilaisia kalavehkeitä on kertynyt, vapoja on keittiön seinällä telineessä, jossa oli aiemmin ollut kivääreitä.

– Valmius kalansaannille on, he nauravat Arton intoa tutkia kauppojen kalastustarvikeosastoja.

Ainoa huoli mikä talon omistajina on Loviisassa syntynyt, on huoli loviisalaisliikkeiden tulevaisuudesta.

He käyttävät mahdollisimman paljon loviisalaisia kauppoja ja palveluita, käyvät mielellään kirppiksellä ja leffassa Loviisassa.

– Asuntomessualue voisi poikia jotain isoa, Loviisa voisi elpyä. Etätyö varmasti lisääntyy koronan jälkeisessä elämässä ja tässä Loviisalla voi olla tässä paikka voittaa, he miettivät.

Kommentoi

Uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.