"Sekametsäisyys ja sekametsän moni-ikäisyys rajoittaisi tuhoja, mutta se on vieläkin, vuonna 2023, talousmetsäkäytäntöjen vastaista."
Luonto on luonto. Luonto ei tuhlaa eikä toimita tarpeettomia. Näin tekee touhottava ihminen. Kun ihminen ryhtyy isännöimään metsäluontoa, kyllä sitten metsänhoidollista työtä riittää. Suomalainen metsänhoito on kuin innovoitu ikiliikkuja.
Metsänhoitotyö aiheuttaa paljon runko- ja juuristovahinkoja. Ne turmelevat puustoa ja lisäävät sienitautiongelmia, joita on taas pakko rientää korjaamaan. Maannousema eli kuusenjuurikääpä on kuusen tärkein tuhooja, erityisesti koneellisesti hoidettujen talousmetsien riesa. Sitä ei juurikaan esiinny luonnontilaisessa kuusikossa. Juuristovauriot, joita koneellinen metsätyö aiheuttaa, levittävät tehokkaasti tätä sienitautia.
Metsän tasaikäisyys on avohakkuun aiheuttama ongelma. Aukkoon kasvanut tiheä taimitureikko ei ole luonnonmukainen. Luonnossa ei synny kymmenien hehtaarien aukkoja. Metsänhoito tekee niitä systemaattisesti. Kaarnakuoriaisten aiheuttamat massiiviset tuhot iskevät nimenomaan tasaikäisiin, varttuneisiin kuusen monokulttuurisiin talousmetsiin, joita talousmetsässä tavoitellaan. Onko fiksua?
Luonnontilaisissa metsissä kaarnakuoriaisten tuhoalueet jäävät pienialaisiksi. Kaarnakuoriaiset arvioidaan siellä toisin. Ne ovat vanhan metsän avainlajeja, joista käynnistyy metsäluonnon seuraava tärkeä sukkessiovaihe. Eino Metsämäen mielipidekirjoituksen kuvituskuvassa näkyvät tikan työpajan jäljet. Tikka tykkää kaarnakuoriaisen toukista, vaikkei hiihtäjä niitä arvosta. Hiihtäjäkin voisi ehkä ajatella, kuinka paljon pidempään hän on tänäkin vuonna voinut hiihtää Harmaakalliolla nimenomaan havumetsän luoman varjostuksen vuoksi.
Sekametsäisyys ja sekametsän moni-ikäisyys rajoittaisi tuhoja myös talousmetsissä, mutta se on vieläkin, vuonna 2023, talousmetsäkäytäntöjen vastaista, harvinaista. Loviisan kaupunki esimerkiksi ei halua luopua avohakkuista eikä halua siirtyä omissa metsissään jatkuvapeitteiseen kasvatustapaan. Ei vaikka on osoitettu, että se on taloudellisesti kannattavampaa. Lisäksi ja edelleenkin kuusta on istutettu ja istutetaan sille luontaisesti sopimattomiin kuiviin, aurinkoisiin kasvupaikkoihin, jolloin sen tautiherkkyys kasvaa. Tämä käytänne olisi tärkeää lopettaa kokonaan, koska kuumat ja kuivat keväät ja kesät ja kasvitaudit ja tuholaiset yleistyvät kärsivissä metsissä.
Ihminen on surkea isännöitsijä luonnolle, luontokappaleena omituinen otus. Ei ihminen osaa havainnoida, ei hahmottaa pidemmällä aikavälillä tapahtuvia luonnonmuutoksia. Metsässä ihminen näkee rahaa ja hukattua rahaa. Välillä mietin, pitäisikö meidän siirtyä takaisin ”vapaisiin oravannahkoihin” rahana. Toisiko se metsälle arvostusta itseisarvoisesti metsänä ja metsäneliöiden kotina?
Kirjoittaja on mikrobiologi.