"Nämä häviölle jääneet puut koosta tai iästä riippumatta ovat oiva kasvualusta erilaisille kasvitaudeille ja tuhohyönteisille"
”Talossa on laiska isäntä kun metsä on hoitamatta”. Tämä vanha sanonta tuli aina mieleeni hiihtolenkilläni Harmaakallion maastossa.
Parikymmentä vuotta sitten tehtiin päätehakkuu noin 10 hehtaarin alueelle Uuden teollisuusalueen ja Harmaakallion välisessä metsämaastossa. Nyt kyseisen alueen taimikko on paikoin rankasti ylitiheää paikoin aukkoista vaatien välittömiä toimenpiteitä. Päätehakkuun jälkeen alue jätettiin oman onnensa varaan eli jätettiin järkevä istutus tekemättä. Aukot voi vieläkin istuttaa mutta pusikot pitää hoitaa kasvukuntoon heti eli nyt ennen kasvukauden alkamista.
Edellä mainittu taimikonhoitotyö on välttämätöntä sen ymmärtävät kaikki. Ylitiheässä kasvavat puunalut taistelevat olemassaolostaan, jossa määräävinä tekijöinä ovat; valo ja ravinteet. Taimet kiusaavat toinen toistaan eikä kunnollista kasvua tapahdu nimeksikään. Tämä on kaikkien puulajien kohtalo. Havupuiden kasvaimet ovat lyhyitä ja lehtipuut kasvavat pituutta mutta salkoontuvat ja lehvästö jää mitättömän pieneksi. Esimerkkinä näitä vanhoja salkoontuneita koivuja on hiihtoreittini varrella aivan liikaa johtuen taimikonhoidon laiminlyönnistä puun ensimmäisten vuosikymmenten aikana.
Eikä tässä vielä kaikki; se paljonpuhuttu hiilensidonta on mitätöntä näissä tiheiköissä. Kilpailussa kuolevat taimet lahotessaan päästävät sen hiilen, jonka kasvua vielä jatkavat juuri ja juuri sitovat. Vain hyvinvoiva ja peittävä puusto takaa positiivisen hiilibudjetin. Tämä pusikoituminen ei ole ainoastaan Loviisan ”isäntien” saamattomuutta. Hyvät lukijat, kun ajelette eri puolilla Suomea tai vaikka vain lähialueilla niin huomaatte näitä hoitamattomia alueita tien kummallakin puolella yllättävän paljon!
Taimikosta järeään kuusikkoon. Käyttämäni hiihtoladun varrella olevan kuusikon kohtalo on päätehakkuu tai todennäköisemmin rankka harvennus. Täysikasvuisen puuston tiheys puheena olevalla alueella on pahimmillaan 2 000 runkoa per hehtaari kun sen olisi pitänyt olla jo aikoja sitten alle 1 000.
Joitain vuosia sitten tehty päätös hakkuun rajoittamisesta tuolla Harmaakallion noin sadan hehtaarin alueella on jättänyt selvät jäljet mihin metsänhoidon laiminlyönti johtaa, luonto muuttuu isännäksi. Taistelu valosta ja ravinteista jatkuu – osa jää häviölle. Nämä häviölle jääneet puut koosta tai iästä riippumatta ovat oiva kasvualusta erilaisille kasvitaudeille ja tuhohyönteisille. Kirjanpainajatoukat ovat jo iskeneet jyrsinhampaansa tuhoisalla otteella Harmaakallion tiheään kuusikkoon (valokuva). Toukkainvaasio päättyy kun kaikki nila on syöty ellemme itse herätä ruususen unesta, johon nukahdimme muutama vuosi sitten.
On kuunneltava metsäammattilaisia ja ryhdyttävä toimeen, jotta metsä saa apua.