Mielipide | Miksi oma sukupuoli tökkii?

Noin 34 vuotta sitten istuin yöllä siskoni peilipöydän ääreen ja saksin kauniit paksut hiukseni pois juuria myöten. Olin vakaasti päättänyt muuttua pojaksi. Villi luonteeni ei sopinut siihen kuvaan jota tytöille tarjoiltiin. Olin siis hyvin perinteinen puissa kiipeilevä poikatyttö. Päätökseni taustalla oli kuitenkin myös jotain epämääräistä pahaa oloa, jota en silloin osannut sanoittaa. Vanhempien eron myötä koti oli muuttunut turvattomaksi ja viisilapsisen yksinhuoltajaäidin perheen köyhyys korostui nousukauden taustaa vasten. Koulukiusaamista olin silloin joutunut sietämään jo kolme vuotta. Minulla ei ollut mitään syytä pitää itsestäni, ellen keksisi keinoa muuttua vahvemmaksi ja pärjäävämmäksi. Sitten löysin sakset.