Syksyllä tapasin ensimmäisen kerran ukrainalaisen Korshykovin perheen. He etsivät suomenkielisiä oppikirjoja Facebookissa ryhmässä ”Apua Loviisan ukrainalaisille”. Minulla sattui olemaan kirjoja, joten sovittiin tapaaminen.
Tapaaminen oli mielenkiintoinen kahdella tavalla: ensinnäkin perheen isä on mehiläistarhaaja, ja minä taas luen päivittäin mehiläistarhaaja ja valokuvaaja Aatos Åkerblomin kirjeitä ja käsittelen hänen valokuviaan, joten meille syntyi heti yhteys. Toiseksi olin ällistynyt siitä, kuinka uutterasti he yrittivät puhua suomea, kun he olivat olleet Suomessa vasta 85 päivää. Nyt kun tapasimme uudestaan, pystyimme selviytymään suomenkielellä jo todella hyvin.
Puhelimen käännössovellukset ovat sinänsä hyviä. Kuka tahansa voi puhua äpin kautta osaamatta sanaakaan toisen kielestä. Mutta Korshykovin perhe haluaa lukea ja puhua suomea, ja silloin puhelinsovellus on enintään apuväline kun joku sana tai lause pitää kääntää.
Perheeseen kuuluu isä Oleksii, äiti Yuliia ja iloinen 11-vuotias tytär Daria. Perheen koti oli Melitopolissa, Ukrainan eteläosassa. Kaupungissa oli noin kymmenen kertaa enemmän asukkaita kuin Loviisassa. Kaupunki on venäläisten miehittämä ja kukaan ei tiedä, kuinka paljon asukkaita Melitopolissa on tänään.
Korshykovien pakomatka kesti noin viisi vuorokautta. Suomesta he eivät tiennet juuri mitään. Äidin toivomuksesta en kirjoita venäläisten hyökkäyksestä tai sodasta sen enempää. Hyvä niin.
Palatkaamme aikaan ennen kaiken pahan alkua. Äiti Yuliia on koulutukseltaan kirjanpitäjä. Ennen pakoa hän työskenteli isossa tavaratalossa syntymäpäivä- ynnä muiden juhlien järjestäjänä. Hänen Facebook-sivullaan on upeita juhlakuvia.
Olin ällistynyt siitä, kuinka uutterasti he yrittivät puhua suomea.
Herttainen tytär Daria, tai ”Dasha”, kävi koulua. Vapaa-ajallaan hän soitti pianoa ja lauloi. Dasha osallistui laulajana myös kansainvälisiin musiikkikilpailuihin.
Isä Oleksiilla oli 120 mehiläispesää ennen lähtöä. Suurin osa niistä oli viidenkymmenen kilometrin päässä perheen kodista. Alue on hedelmällistä ja mehiläispesien ympärillä on kukkivia kasveja, viljelmiä ja puita. Lisäksi viljelijöiden valinnat vaikuttavat siihen, missä pesiä pidetään ja mitä hunajaa saadaan. Niinhän loviisalainen Aatos Åkerblomkin toimi. Hän vei pesiä maanviljelijöiden maille ja molemmat hyötyivät siitä.
Vuodet vaihtelevat ja välillä on hyvin kuivaa. Sellaisina vuosina mehiläisyhdyskunnat antavat vain 40–50 kg hunajaa kaudessa. Parhaimpina vuosina Oleksii sai keskimäärin 115 kg hunajaa per yhdyskunta. Ennätys on 200 kg hunajaa yhdestä pesästä vuonna 2016.
Oleksiilla on tapana pitää yhtä kontrollipesää vaa’an päällä, joten hän tietää tarkalleen kuinka paljon hunajaa kontrollipesästä saa. Voinen mainita, että Aatos sai täällä Loviisassa parhaimpina vuosina sen verran hunajaa kuin Oleksii saa huonoimpina vuosina.
Oleksii saa yleensä ensimmäisen hunajasadon rapsista huhtikuun/toukokuun vaihteessa. Seuraava sato tulee akasiasta kesäkuun alussa. Tämän jälkeen kukkii korianteri, tosin ei joka vuosi. Korianterista Oleksii saattaa saada 7–8 kg hunajaa mehiläisyhdyskuntaa kohti päivässä.
Auringonkukat kukkivat yleensä heinäkuusta elokuun puoleenväliin, jolloin hunajantuotto loppuu. Silloin Oleksii vie pesät kotipihalleen Melitopoliin. Talveksi hän jättää mehiläisille noin 25 kg hunajaa joka pesään.
Talven koittaessa on aika hoitaa tuholaiset ja valmistautua seuraavaan kauteen rakentamalla lisää mehiläispesiä. Oleksii on maalannut osan niistä tietoisesti sinikeltaisiksi, Ukrainan väreihin.
Oleksii on solminut jo suhteita suomalaisiin mehiläistuottajiin ja hän toivoo, että hän saisi keväällä taas työskennellä mehiläisten parissa täällä Suomessa. Äiti Yuliia on niin päättäväinen oppimaan suomen kielen, jotta perhe selviäisi täällä Suomessa sen ajan, kun täällä eletään. Yuliia opiskeli koululaisena ranskaa vieraana kielenä, mutta tällä hetkellä hän ei näe, että siitä kielestä olisi mitään hyötyä Suomessa.
Darialla on tietenkin ikävä läheisiä, ja kissaa Ukrainassa. Oleksiin äiti asuu nyt perheen kodissa Melitopolissa. Hän ja Oleksiin sisko jäivät Melitopoliin ja he hoitavat mehiläispesiä niin hyvin kuin kykenevät, ja keväällä kenties naapuri auttaa.
Mehiläispesät ja perheen koti ovat toistaiseksi äidin ja siskon hallussa. Yuliia korostaa ja alleviivaa sanaa toistaiseksi. Huomisesta kukaan ei tiedä mitään.
Toivon sydämestäni Yuliialle, Dashalle ja Oleksiille kaikkea hyvää nyt täällä Loviisassa! Tulevaisuus on auki meillä kaikilla, ukrainalaisille tosin aivan eri tavalla kuin meillä täällä Suomessa syntyneillä.