Vuosia omaishoitajana toiminut ystävä kertoi työelämässä olevan omaishoitajan arjesta. Hän kertoi päivittäisistä puheluista, jolloin hän soitti varmistaakseen, että läheinen löysi jääkaapille ja sai sieltä lautasen mikroon. Hän odotti puhelimessa, että ruoka lämpenee ja muistutti läheistä ottamaan ruoan mikrosta ja sitten syömään. Rakkaus ja huoli ovat vahvoja tunteita omaishoitajan arjessa. Kaikki kohtaamani omaishoitajat kertovat, etteivät he muuttaisi mitään elämässään. Omaishoito on heille ainoa oikea vaihtoehto. Samalla monet heistä kertovat uupumuksesta.
Ensin korona, ja sitten hyvinvointialueuudistus aiheutti monelle omaishoitajalle huolta ja yksinäisyyttä. Omaishoitajat ovat kertoneet minulle, etteivät ole voineet pitää heille kuuluvia vapaita. Osa ei edes halua pitää vapaita, koska he pelkäävät, että omaisen kunto heikkenee hoitojakson aikana. Suomalaisen yhteiskunnan on kyettävä parempaan. Omaishoitajien jaksamista on tuettava nykyistä paremmin. Lisäksi yhä useampi omaishoitaja on saatava omaishoidontuen ja tukipalveluiden piiriin.
Omaishoitajat tarvitsevat kokonaisvaltaista tukea ja apua vaativassa tehtävässään. Tärkeintä olisi kehittää järjestelmää niin, että omaishoitajalta itseltään kysytään, millainen apu on hänelle tärkeää, eikä ehdotettaisi suoraan valmiita palvelupaketteja. Omaishoitajien tarpeet ja tilanteet ovat niin erilaisia, että he tarvitsevat yksilöllistä ja kokonaisvaltaista palvelutarpeen arviointia. Palveluiden tulisi toteutua yhden luukun periaatteella, mielellään yhden yhdyshenkilön kautta, niin ettei jokaista asiaa tarvitsi kysyä erikseen eikä omaa tilannettaan selittää aina uudelle henkilölle.
Kirjoittaja on Itä-Uudenmaan Omaishoitajat ja läheiset ry:n varapuheenjohtaja sekä SDP:n eduskuntavaaliehdokas Uudellamaalla.