Kun kävelee Lapinjärven Latokartanon metsässä, Ilveskallion luonnonsuojelualueen tuntumassa, tuntee elämän kuhinan. Ympärillä on jykevää ja arvokasta kuusta. Hömötiaiset laulavat iloisesti, ja kanahaukan pesä kurottaa kohti taivasta. Latokartanon metsässä kulkenut ymmärtää, mitä on monimuotoinen luonto.
Kulkija myös järkyttyy kuullessaan, että Metsähallitus on suunnitellut valtion omistamalle alueelle avo- ja poimintahakkuita. Porvoon Seudun Lintuyhdistys ja BirdLife Suomi ovat vaatineet hakkuiden perumista, koska Latokartano on yksi Uudenmaan parhaista lintumetsistä.
Metsähallitus, Luke, lintuyhdistykset ja Greenpeace ovat keskustelleet alueen kohtalosta 7.2., mutta Metsähallitus ja Luke eivät ole peruneet hakkuusuunnitelmia (LS 13.2.). Viranomaiset ovat kertoneet Loviisan Sanomissa (30.1.) syitä tämänkertaisille hakkuille. Latokartanon metsää on puolustettu jo vuosia, ja erilaisia perusteluita hakkuille on kuultu iso liuta.
Metsäliikkeellä on Lukelle ja Metsähallitukselle yksinkertainen viesti: Latokartanon metsän suojeleminen on tärkeämpää kuin mikään vuosien varrella selitetty syy niiden hakkuille.
Etenevä luontokato osoittaa, että Suomen metsäpolitiikka on epäonnistunut. Yksi tärkeimmistä syistä tälle on suojeltujen metsien määrä. Se on auttamattoman pieni, vaikka metsät ovat Suomen tärkein elinympäristö. Tilanne on erityisen surkea Etelä-Suomessa, missä vain 3 % metsämaasta on suojeltu.
Suomen luontopaneelin mukaan luontokadon pysäyttäminen vaatii muun muassa sitä, että jokaisessa maakunnassa metsämaasta suojellaan tiukasti vähintään 10 %. Reiluinta, tehokkainta ja halvinta on, että valtaosa metsien lisäsuojelusta – ympäristöministeriön esityksen mukaan noin puoli miljoonaa hehtaaria – tehdään valtion mailla. Metsiä pitää suojella lisää eniten Etelä-Suomessa, missä suojeluala on tällä hetkellä pienin.
Latokartanon metsää täydellisempää kohdetta lisäsuojelulle saa hakea: eteläinen valtion omistama luonnoltaan arvokas metsä, joka laajentaisi jo olemassa olevaa Ilveskallion vanhan metsän suojelualuetta.
Latokartanon ja Ilveskallion metsillä on paljon ystäviä, hyvästä syystä. Metsäliike lupaa omalta osaltaan puolustaa Latokartanoa ja vaatia sitä suojeluun. Liikkeen metsävahdit tarkkailevat aluetta hakkuiden alkamisen varalta.
Kirjoittajat ovat Metsäliikkeen aktivisteja