Eilen käynnistyi päiväkotien, koulujen ja uutismedian yhteinen mediakasvatuksen teemaviikko, Uutisten viikko. Viikkoa on vietetty jo vuodesta 1995 lähtien, aluksi sanomalehtiviikon nimellä.
Tänä vuonna erikoiskohderyhmänä ovat yläkouluikäiset nuoret. Ne nuoret, joita usein kutsutaan niin sanotuiksi diginatiiveiksi.
Diginatiivi-sana on ehkä kuitenkin jo kokenut tietyn inflaation. Sanalla tarkoitetaan (tai tarkoitettiin) lasta tai nuorta, joka on syntynyt digimaailmaan, varttunut digimaailmassa ja hallitsee digimaailman. Heidän puoleen käännytään vaikkapa silloin, kun kotiin tuodaan jokin uusi ihmeellinen laite, eikä sitä saada toimimaan.
Diginatiivit osaavat kaiken, ajatellaan, hieman naiivisti. Ainakin heillä näyttää olevan nollien ja ykkösten tekniikkapuoli hallussaan.
Kirjailija, kolumnisti ja johtamisen julkkisprofessori Alf Rehn on yksi heistä, jotka ovat kritisoineet tätä käsitystä. Ehkä lapset ja nuoret syntyvät digitodellisuuteen, muttei se ole tae siitä, että he ymmärtäisivät teknologiaa tai osaisivat toimia turvallisella tavalla sen sisältötulvassa.
Ei kenestäkään tulee huippujalkapalloilijaakaan sillä, että vuosikausia viettää kaiken vapaa-ajan pallokentällä. Sama koskee digimaailmaa – vaikka siellä olisi ”koko ajan”, niin ei se automaattisesti mitään syvällisempää käsitystä maailmasta anna kenellekään (ei kyllä aikuisillekaan).
Huolestuttavaa on se, että Uutismedian liiton teettämän tuoreen tutkimuksen mukaan nuorten kiinnostus uutistapahtumiin on vähentynyt. Koronavuodet ja sota Ukrainassa ovat voineet vaikuttaa tähän: nuoret eivät jaksa kaikkea pahaa, on helpompi paeta syvemmälle digimaailmaan. Moni on tietysti myös löytänyt sekä iloa että tukea juuri netin kautta.
Medialukutaito voi kehittyä sitä paremmaksi, mitä enemmän uutisia lukee, kuuntelee ja katsoo. Tässä tarvitaan myös tukea muilta, kuten vanhemmilta ja koululta. Vahvaa medialukutaitoa kun kukaan ei opi yksin. Uutisten viikko onkin hyvä hetki tutustua median toimintaan ja keskustella lapsia ja nuoria lähellä olevista teemoista.