Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Kolumni Itsekkyys saattaa pilata vuoden odotetuimman juhlan

Kun joulu lähestyy, suuntaa moni ruokakauppaan – ja sieltä juomakaupoille. Milloin perinteeksi on tullut humalanhakuinen joulu? Vai onko kyseinen pyhä luonut aina hyväksytyn syyn juoda alkoholia?

Joulusesonki on Alkon kaikista kiireisintä aikaa, sekä myös normaalien kauppojen alkoholinmyynti lisääntyy reilusti.

Joulun alla usein keräännytään läheisten kanssa yhteen viettämään tätä merkityksellistä ja odotettua juhlaa. Lähes poikkeuksetta paikalla on lapsia, joille joulu tarkoittaa lahjoja, yhdessäoloa ja hyvää ruokaa. Joulusta on tarkoitus jäädä kaikille positiivinen ja kiireetön fiilis. Näissä tilanteissa aikuisella kuuluisi olla se rooli, joka näyttää fiksun alkoholinkäyttömallin.

Joulu ei ole se oikea aika kaataa murheita kurkusta alas.

Alkoholia voi maistella, viinilasi tai parikin on hyväksyttävää hörppiä ruokapöydässä, taikka juoda saunakalja. Mutta täysi-ikäisen ihmisen ei kuulu olla se, jolle sanotaan ruokapöydässä tai askeleen horjahtaessa, että etköhän voisi pitää hieman taukoa. Vaikka aikuinen luulee käyttäytyvänsä normaalisti, tuntee jo pienikin lapsi eri tavalla painottuvasta äänestä, epänormaalista reagoinnista ja voimakkaammasta kosketuksesta, että se ei ole tuttua. Joulu ei ole se oikea aika kaataa murheita kurkusta alas.

Vuosi vuodelta lapsi voi alkaa kokea turvattomuutta ja ahdistusta joulun aikaan, tietäen miten päivän kulku menee. Kun lapsi alkaa yhdistämään alkoholiin tappelut ja riidat, tuo se pelon ja jännityksen tunnetta jo ennen ensimmäisen pullon aukaisua.

Onko aikuisella oikeus pilata joulutunnelma muilta, omalla vastuuntunnottomalla ja itsekkäällä alkoholinkäytöllään? Vaikka ulospäin lapsesta harmistuneisuutta ei välttämättä näe, saattaa hän olla kulman takana pyyhkimässä kyyneleitään salaa ja miettimässä, soittaisiko apua.

Seuraavaksi verkkokalvoille porautuu loppuelämäksi muisto, kun pihaa koristaakin joulupukin reen lisäksi jouluvalojakin kirkkaammat siniset vilkkuvalot. Tästä kehkeytyvä jokavuotinen perinne jatkuu niin pitkään, kunnes lapsi on tarpeeksi vanha olemaan valmis näyttämään muille, mitä joulu tuo tullessaan – joko esimerkillisesti tai pahimmassa tapauksessa katkeroituneena jatkaen jo pienenä nähtyä mallia.

Juhlapäivän päätteeksi, kun lahjapaketit on avattu ja ruoka on täyttänyt vatsan, jäi taas kerran lapsen ainut toive täyttämättä – olisipa hän ollut selvin päin.

Kirjoittaja on työharjottelussa.