Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Sana viikonvaihteeksi Kristuksen länget

Ensi sunnuntain aiheena on Jumalan huolenpito. ”Jeesus opettaa, että Jumalaan uskovan ihmisen ei tarvitse kantaa murhetta kaikesta mahdollisesta. Taivaallinen Isä pitää hänestä huolen ja auttaa häntä etsimään sitä, mikä on tärkeintä: Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan. Näin Jumala vapauttaa hänet tekemään hyvää lähimmäisilleen. Kristitty muistaa Jeesuksen sanat. Autuaampi on antaa kuin ottaa”.

Näin ohjeistaa aiheesta kirkkokäsikirja.

Sunnuntain raamatuntekstit puhuvat myös taakoista ja kuormista. Diakonin merkissäni lukee teksti: Kantakaa toistenne kuormia. Tuo lause tuntuu kauniilta, mutta raskaalta tehtävältä.

Uudessa raamatunkäännöksessä asia ilmaistaan hieman toisin. ”Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain. Joka luulee olevansa jotakin, vaikka ei ole mitään, pettää itseään. Kukin tutkikoon vain omia tekojaan. Silloin hän voi ylpeillä vain siitä, mitä hän itse on, vertaamatta itseään toiseen. Jokaisen on kannettava oma kuormansa.”

Jokaisella on oma tiensä ja tehtävänsä, oma kuormansa.

Ymmärrän tuon niin, että toistensa auttaminen on arvokasta, mutta ilman arvostelua ja itsensä nostamista toisen yläpuolelle.

Jokaisella on oma tiensä ja tehtävänsä, oma kuormansa. Niitä ei ole tarkoituskaan ottaa pois, mutta toisen taakkaa voi keventää rohkaisemalla ja tukemalla toista hänen tiellään.

Taizé-yhteisön sivulta löysin pohdintaa samasta aiheesta toisen raamatunkohdan kautta, Matteuksen evankeliumista. Sieltä löytyi ajatus ikeestä eli eräänlaisista längistä, jotka yhdistävät meitä ihmisiä ja Kristusta.

Vedämme yhdessä kuormaa kuin hyvin valjastetut härät. Jeesuksen sanoin: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.”

Herra, auta aina Etten ketään paina Etten toisten taakkaa Suuremmaksi tee

Vierelläni kulje Askeleeni ohjaa Etten väisty, milloin Kutsut auttamaan (vrs 509)

Kirjoittaja on Agricolan suomalaisen seurakunnan diakoni