Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Sana viikonvaihteeksi | Etsitäänkö sinua?

Sosiaalisessa mediassa näkee aika usein ilmoituksia tai lehtien artikkeleita, joissa kerrotaan, että jotain henkilöä etsitään. Pieni lapsi on päässyt karkaamaan, nuori on lähtenyt omille teilleen ”hatkaan”, muistisairas ihminen on poistunut kotoaan tai joku on ehkä halunnut vain olla omassa rauhassaan jossain muualla kuin kotonaan, eikä ole kertonut siitä kenellekään. Huoli on suuri ja etsintöjä käynnistetään.

Ensi sunnuntain raamatun tekstien aihe on otsikoitu sanalla Etsikkoaikoja. Ensimmäisiä kertoja muistan kuulleni sanan etsikkoaika, kun olin jo ennen rippikoulua mukana seurakunnan nuorten toiminnassa. Silloin se kuulosti pelottavalta. Ehkä siksi, että sitä toistettiin useasti ja aika paatoksella puhuttiin. Riparin jälkeen ymmärsin sen paremmin. Tiedostin myös, että Jumala oli etsinyt ja kutsunut myös minua.

Hän etsii ja kutsuu meistä ihan jokaista uudelleen ja uudelleen.

Etsikkoajaksi kutsutaan sitä aikaa, jolloin Jumala lähestyy meitä. Moni asia elämässä estää meitä kuulemasta hänen kutsuaan. Emme halua kuulla tai luulemme että kyllä minä pärjään ihan hyvin omin avuin. Mutta Jumala on sitkeä, hän ei lannistu. Hän etsii ja kutsuu meistä ihan jokaista uudelleen ja uudelleen.

Ajattelen, että se on omatunto, joka herättelee meitä kuulemaan kutsua. Uskon siihen, että kaikilla ihmisillä on omatunto. Joskus se ”ääni” kuuluu heikompana ja joskus kovempana. Nekin ihmiset, jotka eivät usko Jumalaan tai uskovat johonkin muuhun, kuulevat sen ”äänen”. Moni kertoo paaduttaneensa omatuntonsa tai ei vain halua kuulla sen viestejä.

”Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne.” Heprealaiskirje 3:15

Kirjoittaja on nuorisotyönohjaaja