Börje Uimosen kolumni Se on raha joka haisee

Materiaalivirtojen vaihtuminen kiertotalouteen aiheuttaa opetteluvaiheessa yllättäviäkin ongelmia, jotka helposti synnyttävät kansalaisissa vastareaktioita. Viime keväänä keskusteluun nousivat kompostitarkastajat, joille tuli oikeus tulla tontillesi katsomaan, että hoidat kompostiasi asiallisesti. Biojätteen kierrätys kun pitää hoitaa joko kunnallisen jätehuollon tai asukkaiden toimesta.

Loviisassa nousi heinäkuun helteillä häly kun Soilfoodin aumakompostista alkoi levitä pahaa hajua kaupunkiin saakka. Liian kosteassa kompostissa prosessi muuttui lahoamisesta mätänemiseksi hapen puutteen vuoksi. Mätänemisen yhteydessä mikrobit tuottavat rikkivetyjä, jotka haisevat pahalle. Ilmaston kannalta prosessi toimii silloin huonosti koska hiilidioksidin sijaan ilmaan karkaa metaania, joka on 20 kertaa pahempi kasvihuonekaasu.

Miksi me sitten kierrätämme ja joskus jopa mädätämme biojätettä? Nyt kun Venäjältä ei enää virtaa putkessa fossiilista maakaasua, niin biomassasta saatava metaani on sitä biokaasua. Sitä biokaasua tarvittaisiin hurjasti lisää. Silloin välttäisimme myös LNG-varastotankkerin vuokraamiselta ja fossiilisen LNG:n ostamisen muilta öljyntuottajilta.

Tärkein syy Soilfoodin kompostikentälle on kuitenkin maatalouden maanparannusaineen tuotanto. Ollaan kuudenkymmenen viime vuoden aikana totuttu siihen, että pelloille levitetään lähinnä Siilinjärveltä kaivettua fosforia sekä maakaasusta ja ilman typestä Haber-Bosch -menetelmällä valmistettua typpilannoitetta. Näillä on hajuttomasti kiihdytetty peltojen kasvua. Nokkaa on nyrpistelty lähinnä silloin kun pelloille on levitetty sikalan tai navetan lantaa. Jatkossa fosforia ei juurikaan ole louhittavissa, ja kuten aiemmin totesin, niin sitä maakaasuakaan meille ei enää virtaa. Globaalisti kaivannainen fosfori uhkaa loppua sadan vuoden sisällä. Nykyisellä toimintatavalla tämä johtaisi globaaliin nälänhätään.

Joudumme jatkossa hyödyntämään yhä tarkemmin biojätteistä saatavat ravinteet ja energian. Joudumme myös sietämään sitä, että välillä haisee. Mitä paremmin nämä biologiset prosessit opitaan hallitsemaan sitä vähemmän haisee. Meistä vanhimmat muistavat hyvin miltä sellutehtaiden läheisyydessä aikanaan haisi ja missä kunnossa vesistöt olivat. Päästörajoituksia kiristäen tämäkin raha haisee nykyisin vähemmän.

Tiukimmat rajoitukset liittyvät vesistöjen lisäkuormitukseen. Uusille tehtaille on vaikea saada rakennus- tai käynnistyslupia jos prosessi kuormittaa vesistöjä. Harjavallassa BASFin akkumateriaalitehdas ei voi käynnistyä ennen kuin jäteveden käsittelyn osalta tehdään parannuksia.

Ainoa tuotannonala joka vielä saa sotkea vesistöjämme lähes vapaasti on maatalous. Tässä taitavat yhä kalliimmiksi käyvät lannoitteet olla ratkaisu siihen, että vesistömme eivät jatkossa haise erilaisten levien tuottamien kaasujen takia. Ehkä tulevaisuuden vesistömme ovat uimakelpoisia myös heinä-elokuun aikana.

Kirjoittaja on loviisalainen Uudenmaan vihreiden varapuheenjohtaja.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut