Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Tiina Heikan kolumni: Raha ei ratkaise hoitajapulaa

Hoitajien palkkatilanteesta on ollut paljon keskustelua julkisuudessa. Perimmäinen kysymys jää kuitenkin palkkakeskustelun varjoon. Miksi olemme tilanteessa, jossa hoitoalalta lähdetään pois ja miksi lakkoillaan? Kaiken taustalla on arvostuksen puute. Palkka on korvaus menetetystä ajasta. Kun työtä arvostetaan, palkkakin asettuu kohdalleen. Mutta vaikka palkkakin olisi kohdallaan, se ei vielä riitä. Pitkät vuorot ilman vessataukoja, ainaiset vuoronvaihdot ja ylityöt, asiakkaita huonosti kohtelevat työkaverit, epäselvät vastuut, osaamaton johto – nämä eivät katoa minnekään, vaikka palkka nousisi mille tasolle.

Liian pitkään on tuudittauduttu siihen, että kiltit naiset tekevät sydämestään ja kutsumuksella hoiva-alan työtä pienellä palkalla, huonoissa olosuhteissa ja ilman arvostusta. Nyt sen aika on ohitse. Hoitoalan on aika saada se arvostus, minkä se ansaitsee.

Työn merkityksellisyys ja työn arvon ymmärtäminen motivoivat.

Hyvien hoitajien motivaatiota haittaa pitkään kestänyt arvostuksen puute, joka näkyy mm. asenteena, että ”mene vaikka hoitoalalle, siellä on aina töitä”. Ikään kuin kuka tahansa olisi hyvä hoitaja. Ikään kuin kuka vain voisi tehdä hoitotyötä. Tämä asenne on johtanut siihen, että hoiva-alalle on päätynyt myös paljon ihmisiä, jotka eivät sinne kuulu. Samaan aikaan he, jotka hoitavat ihmisiä oikeasti ihmislähtöisesti ja arvostavasti, ovat aloittaneet joukkopaon alalta. Tuntuu pahalta katsoa vierestä, kun työkaveri kohtelee hoidettavia, miten sattuu, ilman sydäntä. Hoitotyö ei ole kaikille. Jos sinulla ei ole ymmärrystä siihen, että sinulla on hoitajana toisen ihmisen elämä käsissäsi, vaihda alaa ja pian. Nyt valitettavasti muutossuunta on päinvastainen. Huonot jäävät, hyvät lähtevät ja ne hyvät hoitajat, jotka jäävät, kärsivät.

Palkka ei ketään motivoi. Jos saat palkankorotuksen, sen aiheuttama hyvä fiilis häviää tutkitusti muutamassa kuukaudessa. Työn merkityksellisyys ja työn arvon ymmärtäminen motivoivat. Arvostus motivoi. Pelkkä palkkatason nosto ei riitä, meidän tulee tiedostaa hoitoalan tilanne ja korjata siellä olevat puutteet. Jokaisella on oikeus hyvään johtamiseen, riittäviin resursseihin, itsemääräämisoikeuteen ja mahdollisuuteen tehdä hoitotyötä oikeasti sydämellä. Nämä asiat on saatava toimimaan, mikäli halutaan, että hyvät hoitajat pysyvät työssään ja saamme vielä uusia hoitajia alalle. Tehtäviä vastaava palkkataso on vain aloitustaso, siinä ei ole vielä tehty mitään työntekijän hyvinvoinnin tai työtehtävien suorittamisen edellytyksien eteen.

Hoitaja, arvosta sinä myös itseäsi. Muista mitä arvoa sinä luot meidän yhteiskuntaamme. Sinun työtäsi ei ole vanhusten syöttäminen tai takapuolien pesu – sinä luot työlläsi arvokasta, ihmisen itsensä näköistä loppuelämää hoidettavallesi ja stressivapautta meille omaisille. Et sinä vahdi lapsia pihalla tai laula loruja, sinä varmistat sen, että me muut voimme käydä luottavaisin mielin omissa töissämme, kun sinä pidät huolta siitä meidän kaikista rakkaimmasta, meidän lapsistamme.

Mutta mitä tekee valtio? Alkaa pohtia lakia, jolla voidaan pakottaa hoitajat työhön. Lailla ihmisen pakottaminen työhön on huono ratkaisu ja tulee entisestään ajamaan ihmisiä pois hoiva-alalta. Se ei myös houkuttele uusia ihmisiä alalle. Kuka uskaltaisi ottaa sellaisen riskin, että tietyllä alalla on jumissa ikuisesti?

Tiina Heikka on lapinjärveläinen valmennus- ja mentorointialan yrittäjä.