Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Pääkirjoitus | Ruokalasku on päättäjien käsissä

Sota Ukrainassa laukaisi ketjureaktion, joka näkyy kalliimpana ruokana. Tuottajille siitä ei tuotantokustannusten nousun vuoksi näytä jäävän enempää kuin ennenkään. Moni Itä-Uudellamaalla asuva viljelijän aikoo ProAgrian asiantuntijan mukaan jättää ainakin osan pelloista viljelemättä juuri nyt, kun valtakunnassa tarvittaisiin huoltovarmuuden varmistamiseksi kaikki pellot kasvamaan. Syvimmässä ahdingossa olevat viljelijät suunnittelevat lopettavansa, koska rahat, varastot, voimat ja tulevaisuudenusko on lopussa.

Jos sää suosii, esimerkiksi viljatiloilla voisi olla edessä tuottoisa vuosi. Useimpia niistä kuitenkin sitovat aiemmat sopimukset kilohintoineen ja toimitettavine tonneineen. Tuotantokustannukset ovat nyt niitä korkeammat. Jos siemenviljoja ja lannoitteita ei jo ole varastossa, ovat ostohinnat nyt pilvissä jos jotain ostettavaa löytyykään. Viljelijä jää siis palkatta ja joutuu vielä myymään tuotoksensa tappiolla – ja velkaantuu vielä enemmän, jos saakaan enää luottoa.

Viljavarastot ovat tyhjiä myös Itä-Uudellamaalla, ProAgrian asiantuntijan mukaan moni viljelijä jättää nyt peltoja kylvämättä – ”Tulemme näkemään tilojen konkursseja”

Maataloustuottajan tuotannostaan saaman hinnan määrittelee Suomessa ostaja eli kaupparyhmät, jotka ilmoittavat elintarviketeollisuudelle sen, minkä haluavat maksaa. Näennäisesti vapaassa markkinataloudessa tämä kuulostaa kummalliselta. Kaikki maatalouteen liittyvä onkin vahvasti säädeltyä ja valvottua, ja suurten poliittisten intohimojen kohde.

Tässä yhteydessä on maaseuduilla perustettuja osuusmeijereitä, osuuskauppoja ja osuusteurastamoita kritisoitu voimakkaasti osuustoiminnan alkuperäisen hengen vastaisesta tuottajahinnoittelusta. Jos vaihtoehtoa ajattelee, ei pienistä viljamyllyistä ja REKO-jakeluista tiloilta kuluttajille ole kaupparyhmien volyymille haastajaksi.

Lypsykarja- ja viljatiloilla hiipuu usko tulevaisuuteen – Kohtalon kevät on käsillä niillä velkaisilla maatiloilla, joilla ei hankittu ajoissa lannoitteita, siemenviljaa, rehua ja polttoaineita

Poliittisilla päätöksillä voitaisiin ohjata ruoan hinnasta suurempi siivu tuottajalle. Hyväntahtoisten puheiden vakuudeksi tarvittaisiin kuitenkin oikeita tekoja: kuten polttoaineverotuksen voimakasta laskemista, että työkone kannattaa kytkeä traktoriin ja ajaa peltoa kiertämään.

Ei ole kuluttajankaan etu, että tuottajat pidetään vuosi toisensa jälkeen rimpuilemassa kannattavuuskriisissä. Tilojen määrä vähenee yhä ja omavaraisuus on vähäistä. Jo nyt valtiot rajoittavat ruokansa vientiä ja tämä näkyy hinnoissa.

Kuluttajien ja etenkin poliittisten päättäjien on syytä ymmärtää se, ettei yhdelläkään vilja- tai karjatilalla Suomessa tai Itä-Uudellamaalla ole velvollisuutta huolehtia suomalaisten huoltovarmuudesta, ellei niillä ole siihen suotuisia toimintaedellytyksiä. Ei mikään muukaan yksityisen ihmisen ylläpitämä yritystoiminta jatku, jollei sen talous kestä ja toiminnalle ole myönteistä tulevaisuutta.

Maataloustuottajan hätähuuto: Älä osta kaupan merkkejä – Näin toimii kilpailutus, josta kukaan ei uskalla jättäytyä pois: "Kuluttajat eivät tienneet tästä asiasta mitään"