Loviisan Sanomien viime sunnuntain ilmaisnumeron kolumnipalstalla Loviisan valtuuston puheenjohtaja Otto Andersson (r) nosti esille saaristomatkailun valtavat mahdollisuudet Itä-Uudemaan alueelle. Anderssonin mukaan verrattuna esimerkiksi Turun saaristoon on saaristomatkailu Itä-Uudellamaalla kuitenkin vielä melko pientä mittakaavaltaan.
Havainto on valitettavasti oikeaan osunut. Esimerkiksi pääkaupungin suunnasta katsottuna itäinen Suomenlahti on saaristomatkailun kehitysaluetta Helsingin länsipuolisiin merialueisiin, saati Turun saaristoon verrattuna, vaikka toki täälläkin on useita yksittäisiä alan keskittymiä ja yrittäjiä saaristomatkailun alalla. Vanha mielikuva; "Helsingistä itään ei ole mitään" elää yhä vahvasti monen pääkaupunkiseudun saaristomatkailijan mielessä.
Anderssonin mukaan Loviisassa on syksyllä aloitettu niin sanotut pyöreän pöydän keskustelut kaupungin ja paikallisten yrittäjien välillä eri elinkeinopoliittisista aiheista, ja ensimmäiset keskustelut ovat muun muassa koskeneet saaristomatkailua. Hänen mukaansa "on täysin selvää, että tulemme Loviisassa panostamaan entistä enemmän saaristomatkailun kehittämiseen".
Hyvä niin, sillä tähän mennessä Loviisan panostukset saaristomatkailuun ovat olleet varsin vaatimattomia verrattuna esimerkiksi itänaapuriin Pyhtääseen. Kaunissaaren asema itäisen Suomenlahden saaristomatkailun keskuksena vahvistuu tulevana kesänä entisestään, kun satamainvestoinnit saadaan viimeisteltyä.
Loviisassa saaristomatkailun ykköskohteita ovat Laivasillan vierasvenesataman lisäksi Svartholman linnoitussaari sekä Kabbölen vierassatama. Svartholman tasoa heikensi toissa kesänä myrskyssä romuttunut vieraslaituri, jota ei kahteen vuoteen ole saatu uusittua. Toivoa paremmasta silti on jo luvassa, sillä Loviisan kaupungin kuluvan vuoden investointibudjettiin on viimein varattu määrärahat uuden laiturin rakentamiseen. Hyvä niin. Svartholma on Loviisan seudun saaristomatkailu helmi, jonka hyödyntämisessä on vielä tekemistä.
Kolumnissaan Andersson peräänkuuluttaa yhteistyötä Itä-Uudenmaan ja Kymenlaakson saaristokuntien kesken. Itäisen Suomenlahden kuntien keskenään kilpailevien kehitysyhtiöiden Cursorin ja Posintran tulisikin yhdessä saaristokuntien kanssa ottaa koppi Anderssonin ajatuksista. Kolumnissaan Andersson toteaa, että "Suomen itäisen saariston infrastruktuurin ja matkailun kehittäminen on asia, jossa kuntiemme tulisi yhdistää voimansa esimerkiksi seuraavaa hallitusohjelmaa ajatellen."
Yksi hallitusohjelmatason vesistömatkailuhanke olisi uuden vesistöreitin avaaminen Suomenlahdelta Päijänteelle ja sitä kautta Saimaan saaristoon sekä koko Järvi-Suomen alueelle, joka kattaa neljännekset koko Suomen pinta-alasta. Hanke on jo alustavasti ollut esillä myös Loviisan edunvalvontakeskusteluissa. Vuonna 2020 valmistunut Kimolan kanava avasi veneilyreitin Päijänteeltä jo Kouvolaan saakka. Yhden vision mukaan merikanava kulkisi Artjärven kautta Koskenkylän jokea seuraillen Koskenkylään. Vaihtoehtoisia reittejä olisi muitakin.
Uusi Päijänteen merireitti Suomenlahdelle olisi Itä-Uudenmaan ja Kymenlaakson sekä koko Päijänteen ja suuren Saimaan vesistöalueiden kuntien sekä maakuntien yhteinen vesistömatkailuhanke, jonka toteutumisella olisi valtava merkitys kotimaan saaristo- ja vesistömatkailulle. Sekä myös muulle logistiikalle. Hankkeesta on vuosien varrella tehty jo alustavia selvityksiä, joita on Kimolan kanavan valmistumisen jälkeen nostettu uudelleen pöydälle.
Järvi-Suomen merikanavan lobbaaminen tulevaan hallitusohjelmaan on syytä aloittaa jo alkavana keväänä yhdessä Järvi-Suomen ja itäisen Suomenlahden kuntien, maakuntien ja kehitysyhtiöiden yhteishankkeena.
Päätoimittaja Arto Henriksson
Linkki ministeri Skinnarin kommenttiin Kimola-Loviisa -kanavasta.