Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Pääkirjoitus Sananvapaus taas oikeuden puntarissa

Helsingin käräjäoikeus aloitti maanantaina kansanedustaja Päivi Räsästä (kd.) koskevan rikosepäilyn käsittelyn. Syyttäjä vaatii Räsäselle sakkorangaistusta kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

Rikosepäilyn taustalla ovat Räsäsen Ylen radio-ohjelmassa esittämät väitteet, hänen sosiaalisessa mediassa jakamansa kirjoitukset ja mielipiteet, joiden katsotaan panetelleen tai solvanneen homoseksuaaleja.

Syyttäjän mukaan oikeus ei nyt ota kantaa Raamattuun, jota Räsänen mielipiteissään on siteerannut. Syyttäjän mukaan kyse on Räsäsen omista tulkinnoista ja mielipiteistä. Vaikka juridisesti oikeus ottaakin kantaa siihen, onko Räsänen syyllistynyt sukupuolivähemmistön solvaamiseen, on kysymys myös sananvapaudesta.

Tätä korostaa erityisesti syyttäjän vaatimus Yleä kohtaan: sen pitäisi poistaa julkaisemastaan radio-ohjelmasta lakia rikkovat kohdat. Tämä syyttäjän vaatimus on aivan poikkeuksellinen ja harvinaisen kova medialle, joka toiminnassaan nojaa sananvapauslakiin sekä media-alan eettisiin Journalistin ohjeisiin.

On erikoista, jos media joutuu puuttumaan aiempiin julkaisuihinsa, kun haastateltava on esittänyt niissä mielipiteitä, jotka myöhemmin ovat johtaneet tuomioihin.

Jokainen voi tykönään miettiä, millaisia periaatteellisia ja käytännön ongelmia tällainen vaatimus voi avata tiedonvälityksen ja vaikkapa historiankirjoituksen suuntaan.

Historian, sen kipeimmän ja likaisimmankin, kumittaminen tai vaikeneminen olemattomaksi ei ole tähän saakka kuulunut länsimaisen demokratian työkaluihin, vaan on käytössä aivan toisenlaisissa yhteiskuntamalleissa.

Toimittaja Johanna Vehkoo sai kaksi viikkoa sitten vapauttavan tuomion kunnianloukkausjutussa. Korkeimman oikeuden päätöstä pidettiin voittona sananvapaudelle.

Vaikka Räsäsen ja Vehkoon tapaukset eivät ole läheskään identtisiä, sananvapausnäkökulma yhdistää niitä.

Tuskin juuri kukaan media-alan toimijoista yhtyy Räsäsen mielipiteisiin missään muodossa. Mutta vaikeampi kysymys heillekin on, tuleeko näistä mielipiteistä jakaa oikeudessa tuomioita.

Parasta olisi, ettei mielipiteistä nousevia oikeusjuttuja olisi ruuhkaksi asti. Tätä kehitystä voi torpata rakentavalla mielipiteenilmaisulla ja erilaisten näkökantojen ymmärtämisellä.

On oikeuden päätös lopulta mikä tahansa, voi tästäkin odottaa pitkän kaavan käsittelyä. Vehkoo sai vapauttavan tuomion viiden vuoden oikeusrumban jälkeen.