Pääkirjoitus Pelastajien rahoitus kuntoon

Yksi ensi sunnuntaina valittavan Itä-Uudenmaan hyvinvointialueen valtuuston tehtävistä on päättää Itä-Uudenmaan pelastuslaitoksen ja siihen sopimussuhteessa olevien sopimuspalokuntien sekä toimenpidepalkkaisten palokuntien tulevaisuudesta.

Hyvinvointialueeseen kuuluvien seitsemän Porvoon naapurikunnan kannalta pelastustoimen siirtyminen kunnilta hyvinvointialueelle ei hallinnollisesti ole kovin suuri muutos, sillä pelastuspalvelut on jo nyt organisoitu Porvoon kaupungin aluepelastuslautakunnan johdolla.

Uusien hyvinvointialueiden rahoitusmallin mukaan pelastustoimea rahoitetaan tulevaisuudessa alueiden asukasmäärän, asukastiheyden ja riskitekijöiden perusteella. Laki hyvinvointialueiden rahoituksesta määrittää 30 prosentin osuuden pelastustoimen rahoituksesta perustuvan riskitekijöihin. Riskitekijöiksi voidaan määritellä esimerkiksi taajamakeskittymät, mutta myös muut onnettomuusriskit esimerkiksi teollisuusalueilla.

Alue on jaettu neliökilometrin kokoisiin riskiruutuihin, joiden esiintyvyys hyvinvointialueella määrittää riskitekijöihin perustuvan rahoitusosuuden. Rahoitusmalli uhkaa asettaa eri alueiden pelastustoimet hyvin erilaisiin asemiin ja aiheuttaa rahoitusvajeita joillain alueilla.

Loviisan ja koko Itä-Uudenmaan kannalta rahoitusmalli on kelvoton, sillä se ei riittävästi ota huomioon alueella toimivia korkean riskin kohteita kuten Loviisan ydinvoimalaitos sekä Kilpilahden kemianteollisuuden keskittymää. Molemmat kohteet vaativat tavanomaisia teollisuus kohteita suurempaa varautumista, osaamista sekä resursseja sinänsä harvinaisten onnettomuuksien varalta.

Sisäasiainministeriön laskelmien mukaan Itä-Uudenmaan pelastuslaitoksen siirtyessä osaksi hyvinvointialuetta on sen budjetissa peräti 1,6 miljoonan euron eli 16 prosentin rahoitusvaje. Sen paikkaaminen valtion toimesta näyttää haasteelliselta, sillä sisäministeriön arvion mukaan pelastustoimen järjestelmään kumuloituu vuoteen 2030 mennessä peräti noin 81 miljoonan euron vuotuinen vaje. Rahoitusvaje koostuu todetuista puutteista pelastustoimen palvelutasossa, varallaolojärjestelmään liittyvistä muutoksista ja öljynsuojelurahaston muuttuneesta taloudellisesta tilanteesta.

On olemassa melkoinen riski, että Itä-Uudenmaan alueella joudutaan jo lähivuosina etsimään säästökohteita pelastustoimenkin alueelta. Loviisan Sanomien vaalikoneessa 207 aluevaaliehdokasta on ottanut kantaa väitteeseen: ”Jokaisessa Itä-Uudenmaan kunnassa tulee olla pelastuslaitoksen päätoiminen tai toimenpidepalkkainen paloasema”.

Kattavalla paloasemaverkolla on ehdokkaiden vahva tuki, sillä 70 prosenttia vastanneista on samaa mieltä. Eri mieltä asiasta kertoo olevansa 19 prosenttia ehdokkaista. Suurin osa eri mieltä olevista panostaisi sopimuspalokuntien verkon kehittämiseen, eikä niinkään palveluiden vähentäminen kunnista.

Itä-Uudenmaan alueella on teollisuuspalokuntien lisäksi kolme päätoimisen palokunnan asemaa; Porvoossa, Loviisassa ja Sipoossa. Niiden toiminnan jatkuvuuden turvaaminen on alueen turvallisuuden kannalta välttämätöntä. Samoin niitä tukevien toimenpidepalkkaisten palokuntien ja sopimuspalokuntien verkoston ylläpitäminen. Sopimuspalokunnat ovat kustannustehokas järjestelmä, joka on osoittanut tarpeellisuutensa erityisesti runsaita henkilöresursseja vaativien suurten ja pitkäkestoisten hälytysten yhteydessä.

Päätoimisia ja vapaaehtoisia pelastajia ei myöskään tule saattaa vastakkaisille puolille resursseja jaettaessa tai säästökohteita etsittäessä. Valtion on paikattava pelastustoimeen syntyvä ammottava aukko, jotta turvallisuustaso voidaan Itä-Uudenmaan hyvinvointialueella säilyttää.

Päätoimittaja Arto Henriksson

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut