Lapinjärven kunta on haastamassa Loviisan kaupunkia Helsingin hallinto-oikeuteen monimutkaisessa kiistassa sosiaali- ja terveystoimen palveluiden yhteistoiminta-alueen eläkemaksuista.
Lapinjärven kunta väittää, että Lapinjärven kunnalta on Loviisan kaupungin toimesta laskutettu virheellisesti eläkemenoperusteisia maksuja vyörytysten yhteydessä. Lapinjärven kunta kertoo maksaneensa omat eläkemenoperusteiset maksunsa oikeaoppisesti suoraan Kevaan. Lapinjärvi vaatiikin Loviisaan palauttamaan virheellisesti perittyjä maksuja lähes miljoonan euron verran. Summa on pienen kunnan taloudessa merkittävän suuri.
Loviisan kaupunki kiistää Lapinjärven vaatimukset sekä määrältään että perusteiltaan. Kaupunginjohtaja Jan D. Oker-Blomin mukaan Loviisa ei ole syyllistynyt mihinkään eikä saanut Lapinjärven laskutuksessa perusteetonta hyötyä.
Lapinjärven ja Loviisan kirjeenvaihtoa sekä selvityksiä lukiessa, on vaikeaa arvioida kumpi osapuoli on oikeassa monisyisessä kiistassa. Osapuolten kesken ei ole edes kiistatonta millä tavoin eläkemaksuja ja vyörytyksiä tulisi taannehtivasti laskea.
Osapuolet ovat alkuvaiheessa käyneet neuvotteluja tilanteesta, mutta tuloksetta. Vähitellen kiista on ajautunut sellaiseen pattitilanteeseen, että sen käsittely on jatkunut juristien voimin ja siirtymässä nyt hallinto-oikeuteen.
Kahden läheistä yhteistyötä tekevän naapurikunnan päätyminen leivättömän pöydän äärelle on erittäin valitettavaa. Veronmaksajien rahaa saattaa kulua juristipalkkioihin ja taustaselvityksiin jopa kuusinumeroisia lukemia, mikäli kiista pitkittyy. Olennaista näyttää olevan, että kumman kunnan veronmaksajien. Lähes miljoonan euron korvausvaade on iso summa Loviisallekin.
Lain mukaan kunnan viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden on kuitenkin valvottava oman kunnan etua. Lapinjärven kunnanhallituksen hallinto-oikeuteen johtavan päätöksen perusteluissa todetaan, että ”koska viranhaltijoiden ja kunnan luottamushenkilöiden tehtävänä on julkisen vallan käyttö ja heidän tulee edistää kunnan etua, on Lapinjärven kunnan ryhdyttävä puheena olevassa yhteistoiminta-alueen maksuasiassa sellaisiin toimenpiteisiin, joiden tarkoituksena on saada Loviisan kaupunki palauttamaan Lapinjärven kunnalle siltä väärin laskutetut eläkemenoperusteisten maksujen osuudet. Muussa tapauksessa viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden voidaan katsoa syyllistyvän rikoslain 40 luvun 9 pykälän mukaiseen virkavelvollisuuden rikkomiseen.”
Myös tätä taustaa vasten on ymmärrettävää, etteivät Lapinjärven päättäjät halua ottaa riskiä korvausvaatimuksesta luopumisesta mahdollisesta seuraavasta virkarikossyytteestä, vaan haluavat viedä riita-asian oikeuden ratkaistavaksi. Samoin Loviisan viranhaltijat ja luottamushenkilöt eivät rohkene ottaa riskiä, ja suostua korvausvaatimukseen, jos sen perusteet ja laskelmat eivät ole täysin varmat ja aukottomat, kuten tässä tapauksessa eivät näytä olevan.
Korvauskiistan sumpliminen ja sopiminen ”kabinetissa” sisältäisi vähintäänkin riskin, että osa kuntapoliitikoista tai kuntalaisista pitäisi sopimista oman kunnan etujen vastaisena ja tuomittavana. Hallinto-oikeuteen päätyminen on silti erittäin valitettavaa, mutta ymmärrettävää.
Päätoimittaja Arto Henriksson