Tällä viikolla Loviisassa sekä 17 muulla paikkakunnalla vietetään perinteistä Ruotsalaisuuden viikkoa Folktingetin koordinoimana. Se huipentuu ruotsalaisuuden päivänä 6. marraskuuta. Folktinget on järjestänyt Svenska veckan kulttuuriviikkoa syksystä 2000 lähtien. Loviisa on ollut mukana vuodesta 2010. Muita paikkakuntia ovat muun muassa Espoo, Oulu, Hämeenlinna ja Turku. Folktingetin isännöimä pääjuhla pidetään tänä vuonna Maarianhaminassa Ahvenanmaan 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi.
100 vuotta sitten ruotsi oli Loviisan kaupungin enemmistön äidinkieli ja kaupungin hallinnon valtakieli. Kun Loviisan Sanomat tasan 105 vuotta sitten perustettiin oli suomenkielisten osuus Loviisan kaupungin väestöstä vain noin 20 prosenttia. Silloin yksi lehden tärkeimmistä tehtävistä oli puolustaa suomen kielen asemaa ja suomenkielisen vähemmistön oikeuksia. Tehtävää riitti, sillä kieliriidat ja -väännöt olivat tuolloin arkea pikkukaupungissa. Nykyisin vajaasta 15 000 loviisalaisesta 55 prosenttia puhuu äidinkielenään suomea ja 42 prosenttia ruotsia. Kielestä johtuvia vääntöjä saati riitoja on enää harvakseltaan.
Äidinkielen asia on silti edelleen Loviisassa tärkeä, etenkin ruotsinkielisille. Siitä kertoo myös nyt meneillään oleva Ruotsalaisuuden viikkokin juhlallisuuksineen. Suomalaisuuden päivää toukokuussa täällä tuskin huomataan muutoin kuin liputuksella.
Loviisassa keskeinen äidinkieleen liittyvä kipupiste on ollut kaupungin palvelukseen palkattavien työntekijöiden tiukat kielitaitovaatimukset, jotka ovat johtaneet ruotsinkielisten työntekijöiden selkeään enemmyyteen erityisesti esimiesportaissa. Jää arvattavaksi kuinka moni pätevä työntekijä on jäänyt valitsematta tai jopa kokonaan hakematta kielitaitovaatimusten takia.
Esimerkiksi sairaanhoitajien hakuilmoituksessa todetaan, että ”tehtävässä edellytetään molempien kotimaisten kielten hallintaa.” Sen seurauksena Loviisassa ja koko kaksikielisellä rannikkoalueella koetaan kroonista hoitajapulaa.
Sen sijaan rakennustarkastajan työpaikkailmoituksen kohdalla todetaan hieman lievemmin ja kannustavammin, että ”edellytämme sinulta suomen kielen hyvää suullista ja kirjallista hallintaa ja eduksesi on ruotsin kielen vähintään suullinen taito. Tarvittaessa tarjoamme Sinulle mahdollisuuden kehittää kielitaitoasi.”
Lievennys on Loviisan oloissa periaatteellinen ja merkittävä. Siihen syykin nostettiin esille viime torstaina Elinkeino- ja infrastruktuurilautakunnan kokouksessa, jossa merkittiin pöytäkirjaan, että ”Keskusteltiin infrastruktuurikeskuksen rekrytointiongelmista liittyen kielitaitovaatimuksiin. Elinkeino- ja infrastruktuurilautakunta esitti, että infrastruktuurikeskuksen jo pitkään jatkuneet rekrytointiongelmat ovat todettu johtuvan osin kielitaitovaatimuksista. Elinkeino- ja infrastruktuurilautakunnan mielestä ratkaisuna voisi olla kielitaitovaatimuksen keventäminen sopivissa rekrytoinneissa ja tarjous kielen opiskelun tukemisesta työn ohella. Sekä esitettiin toimenpidepyyntö henkilöstöpäällikölle, joka loisi kielikoulutuksen työntekijöille toisen kotimaisen kielen oppimiseksi.”
Tässä vaiheessa näyttää siltä, että Loviisassa ollaan viimein ottamassa järki käteen, eikä äidinkieli. Monet pätevät hakijat jättävät hakematta, koska eivät täytä kielitaitovaatimuksia. Joissakin ammateissa, kuten hoitoalalla ja asiakaspalvelussa, kielitaitovaatimus on monasti perusteltua, mutta useammissa ei.
On surullista, jos tehtäviin jouduttaisiin valitsemaan tekijöitä, joiden paras vahvuus on kielitaito eikä ammattiosaaminen. Onneksi asenteet ja käytännöt ovat pakon edessä taipumassa. Ankkalammikon terävimmät ammattilaiset alkavat olla pian jo ammennetut. Hyvä kielitaito on aina erinomaisen hyvä ominaisuus ja lisäpätevyys, kunhan hoksottimet ja ammattitaito muiltakin osin on kohdillaan.
Hyvää ruotsalaisuuden viikkoa ja -päivää!
Päätoimittaja