Lukijalta: Kotihoidon parantaminen vaatii kaikkia keinoja

Vapaaehtoistyö on eri asia kuin julkinen, lakisääteinen sosiaali- ja terveydenhuolto. Kuitenkin eri toimijoiden yhteistyötä tarvitaan, kirjoittaja pohtii. Madeleine Hahl

Elli Aaltonen, työelämäprofessori, puheenjohtaja SPR, Porvoo

Kiitän kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja Elin Blomqvist-Valtosta rohkeasta ajatuksesta vapaapalokuntalaisten työn laajentamisesta kotihoitoon erityisesti taajaman ulkopuolella (Uusimaa 4.10.). Moni saattaa ajatella, että ”tuolla ei kotihoitoa paranneta” tai ”hoidon vastuuhan kuuluu tehtävään palkituille ammattilaisille”. On hyvä, että mukaan haastetaan uusia tahoja. Kuten Elin kuvaa, tuttuus ja luottamus ovat merkittäviä asioita auttamistyössä. Vapaapalokuntalaisilla on myös ensiapuvalmius, joka osaltaan lisää turvallisuutta. Kylillä tapahtuva yhteistyö lisää myös yhteisövastuuta.

Sosiaali- ja terveysjohtaja Ann-Sofie Silvennoinen on esittänyt huolensa niistä sadoista kotihoidon asiakkaista, joille pystytään antamaan konkreettinen apu, mutta tarve sosiaaliseen kanssakäymiseen, kuuntelemiseen, jutteluun ja liikkumiseen on valtava. Tarvetta on myös saattoavusta, lääkkeiden toimittamisesta ja kulttuuritilaisuuksien kaveruudesta. Kotihoidossa olevien lisäksi on paljon niitä, jotka yrittävät pärjätä arjessa täysin yksin. Näihin tarpeisiin on SPR:n ystäväpalvelun, seurakuntien diakoniatyön ja muiden vapaaehtoisten avulla vastattu, mutta tekijöitä tarvitaan lisää.

Vapaaehtoistyö on eri asia kuin julkinen, lakisääteinen sosiaali- ja terveydenhuolto. Kuitenkin eri toimijoiden yhteistyötä tarvitaan. Yhteistyön muotoihin tulisi liittää myös palvelusetelitoiminta ja reaaliaikainen tieto. Näin kaikki osapuolet olisivat yhdessä tekemässä asiakaskohtaista, vaikuttavaa kotihoitoa. Tavoite saada kotihoidon laatu paremmaksi on tärkeää myös työntekijöiden hyvinvoinnin kannalta. Porvoon kaupungin päättäjien taholta nouseva huoli vaatii kotihoidon tulevaisuussuunnitelman ja sen nopean toimeenpanon.

Kommentoi